Edeit (pj Annukka)

Keeran
Mies, 41 vuotta. Vanhin edei.

"Me kannamme taakkaa, jota muut eivät ymmärrä. Miten he voisivat ymmärtää? Me olemme edeitä. Me olemme kirottuja, emmekä me ole kuten muut. Tämän verran on helppo sanoa, tämän muutkin ymmärtävät. Mutta se ulottuu jonnekin pidemmälle, koskettaa meitä syvemmältä. Me emme koskaan  valinneet tätä. Se langetettiin osaksemme. Me olemme viattomia, joista tehtiin syntisiä."

Edein elämä ei ole koskaan helppo ja usein se on myös lyhyt. Keeran on uhmannut kaikkia odotuksia ja käy edelleen Arissan ulkopuolella, vaikka onkin yli neljänkymmenen. Hän ei valita, mutta kuka tahansa miehen nähnyt tietää, että edein tauti on viemässä hiljalleen hänetkin. Miehen riutuneen kalpea olemus, verestävät silmät ja yllättävät nenäverenvuodot ovat saaneet toiset ulkopuoliset kääntämään päänsä pois raivonsekainen suru katseessaan. Muut ovat katsoneet Keerania tuntien lähinnä huojennusta ja halveksuntaa. Vihdoinkin tuo jopa aikaa itseään uhmannut edei joutuu nöyrtymään ja myöntämään, ettei hän kaikesta uhostaan ja ylpeydestään huolimatta ole Rakentajien vallan ulkopuolella.
Omiensa joukossa Keeran on ystävällinen ja isällinen, joskin tarvittaessa tiukka mies. Hän pitää joukkionsa kurissa ja huolehtii siitä, että nämä kuuntelevat häntä ja noudattavat hänen ohjeitaan tarvittaessa pilkuntarkasti. Arissan ulkopuolella toimittaessa kuri ja järjestys ovatkin hengissäselviytymisen kannalta välttämättömyys. Vaikka Keeran tarvittaessa osaakin olla tiukka ja välillä jääräpäinenkin, hän kyllä yleensä kuuntelee muiden näkemyksiä ja mielipiteitä. Joskus mieheltä menee pitkäänkin myöntyä muiden kantoihin, mutta miehessä on tinkimättömyyttä ja rehellisyyttä, joka pakottaa hänet myöntämään virheensä avoimesti silloin kun hän tajuaa olleensa väärässä.
Keeran on yleensä se, joka puhuu joukkioonsa kuulumattomien ihmisten kanssa. Miehen sanat ovat usein hiljaiset, mutta vakaat. Hänen katseessaan on sellaista voimaa ja tulta, joka pakottaa mahtavimmatkin väistämään ensin. Keeran tietää kuitenkin paikkansa, eikä edes pyri kapinoimaan sitä vastaan avoimesti. Kuitenkin miehen ikä yhdistettynä hänen selkeästi tuntemaansa ammattiylpeyteen tuntuu olevan punainen vaate toisille. Miten edei edes ajatuksissaan julkeaa uhmata Rakentajien hänelle osoittamaa asemaa?
Keeran toimii ryhmänsä hiljaisena johtajana sekä tukipylväänä. Hän tuntuu tietävän enemmän kuin muut ja hänen sanoissaan kaikuu tyyneys. Hän rohkaisee tovereitaan silloin kun nämä horjuvat ja on vahva näidenkin edestä. Ehkäpä Keeran on kuitenkin hyväksynyt itsensä ja Rakentajien tahdon paremmin kuin muut todella ymmärtävät.

Pelaaja: Vesa N.

Aissa
Nainen, 29 vuotta. Edei.

"Kävin joku päivä kuuntelemassa kronikoitsijoita ja näiden puheita suursalin lähellä. Koko homma tuntui kaistapäiseltä tappelulta, jonka keskiössä oli pieni muovinpala, jonka Keeran ja pojat toivat ulkoa viikko sitten. Inna oli varma, että se oli Rakentajien pyhä reliikki, kun taas Tarin epäili sen olleen jokin arkisempi esine. Kyllästyin puolivälissä ja päätin lähteä. Suursalilla törmäsin treva Braniin, joka julisti tuskaansa rikkojien tekojen johdosta. Miesparan ohimosuonet pullottivat niin, että luulin hänen saavan aivoverenvuodon hetkenä minä hyvänsä. Lähtiessäni miltei törmäsin ylläpidon huoltoryhmään, jotka koettivat hysteerisen huolen vallassa saada Ossen johdolla jotkut putket teipattua ennen kuin koko suursali olisi ollut kirjaimellisesti lehtereitään myöten kusessa.
Ja minä kun luulin, että minulla on vaikeaa."

Aissalla olisi kaikki syyt kantaa katkeruutta sydämessään. Hän oli arvostetun perheen esikoinen, jolle uumoiltiin loistavaa tulevaisuutta. Isänsä hän menetti nuorella iällä ja äitinsä hyvin pian sektoritestien tulosten jälkeen. Toiset sanovat, ettei Aissan äiti kestänyt häpeää siitä, että hänen tyttärensä oli edei. Niin tai näin, Aissa aloitti työnsä ulkopuolisten riveissä. Nainen tuntui sopeutuvan joukkioon hyvin ja kantavan uuden asemansa rasitukset kunnialla. Elämä tuntuikin vihdoinkin rauhoittuvan ja tarjoavan Aissalle mahdollisuuden jonkinlaiseen onneen. Noin puoli vuotta sitten Aissa joutui kuitenkin ulkona käydessään jonkinlaiseen onnettomuuteen. Kukaan ei tiedä tarkemmin mitä oikein tapahtui, eivätkä edeit puhu asioistaan muiden kanssa. Aissa menetti kuitenkin toisen kätensä onnettomuudessa. Vasta muutama viikko sitten lääkinnän Anan onnistui kehittää kunnolla toimiva proteesi korvaavaan Aissan puuttuvaa kättä.
Aissa on kuitenkin lannistumaton sielu. Naisen kasvoilla on usein ilkikurinen väike ja hänen huulensa kaartuvat helposti nauruun. Nainen on myös kärsivällinen, eikä tunnu edes huomaavan muiden huutamia pilkkasanoja tai tylyyttä, johon hän edeinä törmää päivittäin. Sen sijaan hänestä kumpuaa lannistumatonta tahdonvoimaa ja kykyä kääntää päivän rasitukset ja elämän antamat kolhut mustan huumorin sävyttämäksi voimavaraksi. Mikään asia ei ole niin pyhä, etteikö sille voisi nauraa, ja Aissa rakastaa nauramista. Arki onkin naiselle koomisten tapahtumien sarjaa toisensa perään.
Aissan kyky kääntää synkätkin asiat voimaksi on auttanut muitakin edeitä jaksamaan. Hänen kanssaan on helppo ja kevyt jutella, eikä nainen koskaan tee muiden taakoista raskaampia kantaa. Hän saattaa ottaa muiden puolesta työvuoroja hoitaakseen ja on aina valmiina auttamaan, mikäli apua tarvitaan. Aissa ei suhtaudu näin vain omiin tovereihinsa, vaan on vilpittömän kohtelias ja ystävällinen myös muille. Edein hyväntahtoisuuteen ovat vain harvat vastanneet samalla mitalla.
Yksi näistä harvoista on ollut Calliacan papitar Eesha, jonka juttusilla Aissa käy säännöllisesti. Naiset tulevat ilmeisesti toimeen vallan mainiosti, sillä Aissa on tuttu näky temppelillä. Eesha puolestaan ei voisi piitata vähempää siitä, miten toiset Arissassa suhtautuvat ulkopuolisiin. Nainen suhtautuu samalla tasa-arvoisella tavalla kaikkiin ympärillään. Aissa tuntuu arvostavan tätä piirrettä toverissaan ja käykin tämän luona usein.
Aissan kepeä suhtautuminen kaikkeen on myös toisinaan rasite. Naisen todellisia tunteita ja ajatuksia on vaikea päästä lähelle ja tämä peittääkin usein tunteensa vitsailullaan. Vaikka Aissalla onkin tovereita ja tuttavia Arissan kadut pullollaan, on vaikea sanoa, onko naisella todella läheistä ystävää, jolle tämä voisi uskoutua. Tuntuukin siltä, että Aissa upottautuu muiden huoliin ja ongelmiin voidakseen vältellä omiensa lähempää tarkastelua.
Aissalla on hyvät välit nuorempaan veljeensä Alimiin, joka käy säännöllisesti ja hieman uhmakkaastikin tapaamassa sisartaan ulkopuolisten luona.

Pelaaja: Riikka K.

Kiran
Mies, 26 vuotta. Edei.

"Sanoinko, että vaihdan sen kahteen takkiin? Tarkoitin tietenkin, että olisin vaihtanut sen eilen kahteen takkiin. Tänään minä haluan ne takit, yhden leningin, kaksi isoa limppua, omenan ja suklaapatukan. Ja neuloja, Moana tarvitsee neuloja. Älä unohda neuloja."

Edeinä oleminen on käytännössä epäsovinnaisinta, mitä ihminen voi Arissassa tehdä. Kiranin on onnistunut kuitenkin löytää tältä alueelta uusia ulottuvuuksia ja viedä epäsovinnaisuutensa jollekin kokonaan uudelle tasolle. Mies on outolintu jopa omiensa joukossa.
Kiran on täynnä erilaisia maneereita ja levotonta liikettä. Hänellä on tapana laskea sormiaan ja keinutella itseään puolelta toiselle. Hän myös polttaa aina silloin tällöin itse käärimiään savukkeita ja hellittelee taskussaan ulkoa löytämäänsä laitetta, jolla hän saa yhdellä naksautuksella luotua liekin tyhjästä. Kiran kantaa muitakin ulkoa löytämiään pikkuesineitä ja erikoisuuksia yllään kuin aarrekokoelmaa. Mies vaikuttaakin välillä kahdelle jalalle nostetulta varastomyymälältä roikottaessaan yllään enemmän tavaraa kuin hädin tuskin jaksaa kantaa.
Edeiksi Kiran onkin miltei keikarimainen, pukeutuen mielellään poikkeavasti ja koristeellisen räikeästi. Usein mies ei tunnu osaavan päättää, mitä tyyliä edustaa tai minkä vaatteen valita. Tavoilleen uskollisesti mies tapaakin silloin välttää päätöstä ja kiskoo päälleen kaikki haluamansa vaatteet päällekkäisiksi kerroksiksi. Edein tauti on saanut Kiranistakin hieman otetta, hidastaen huomattavasti kaikkien miehen saamien haavojen paranemista. Niidenkin sitomisesta Kiran on tehnyt taidetta, valiten haavasiteitä paikallaan pitämään loimuavan värisiä ja koristeellisia nauhoja, jollaisia ei ole hienommillakaan naisilla Arissan muurien sisäpuolella. Miehen erikoisuus ja tapa tuoda itseään tykö onkin ollut liika useille Arissan asukkaille ja edeitä katsotaan karsastaen ja inhoten.
Kiranilla tuntuu olevan aivan liian kiire ehtiäkseen pohtia, mitä Arissan asukkaat ovat hänestä mieltä. Mies kerää tavaraa ulkopuolelta kiivaasti ja vaihtaa niitä Arissan asukkaiden kanssa tarvitsemiinsa asioihin. Mies onkin piinkova kauppias ja suorastaan nerokas käydessään tiukkoja neuvotteluita. Miehellä onkin keinonsa saada useimmiten haluamansa. Onkin pohdittu, että mikäli mies olisi päätynyt jollekin toiselle sektorille, hän olisi saattanut olla sangen menestyvä poliitikko.
Kun Kiranin muihin piirteisiin yhdistää omalaatuisen huumorintajun ja lievän taipumuksen ajautua kahnauksiin vartijoiden kanssa, ymmärtää varmasti, miksi edeitkin pitävät Kirania hieman erikoisena tapauksena. Edeit pitävät kuitenkin tiukasti yhtä ja erikoislaatuinen Kirania pidetään aivan yhtä tärkeänä kuin muitakin resuisen joukkion jäseniä. Kiranilla on myös poikkeuksellisen paljon tuttavia ja etenkin kauppakumppaneita muiden joukossa. Hänen luonaan käyvätkin useat vaihtamassa tavaroita: niin kronikoitsijat, Calliacan papit kuin huoltopuolen väkikin. Tuntuupa osa viivähtävän miehen juttusilla pidempään kuin olisi tarvekaan.

Pelaaja: M.P.

Moana
Nainen, 32 vuotta. Edei.

"Miksi minun pitäisi kantaa taakkaa siitä, miten muut näkevät minut tai meidät? Siitä, miten minun tulisi olla ja käyttäytyä ja elää, jotta kelpaisin muille, vaikka todellisuudessa en koskaan ole heille kyllin hyvä. Minulla on kylliksi taakkaa tässä yhdessä elämässä, yhdessä ulkopuolisen elämässä. En minä enää muita taakkoja huoli, eikä pitäisi sinunkaan. Me olemme niin vapaita kuin ihminen Arissassa voi olla, vapaita odotuksista ja säännöistä. Me olemme ulkopuolisia ja kyllä, kirottuja. Mutta me olemme myös vapaita."

Moana on Keeranin jälkeen vanhin edei. Nainen ei tule todennäköisesti kestämään yhtä pitkään kuin Keeran, ovathan muut pistäneet jo nyt merkille siteet, joilla nainen peittää edein taudin aiheuttamia haavaumia kehossaan. Moana ei itse puhu sairautensa etenemisestä, vaan kantaa kärsimyksensä vaitonaisena. Edeiden keskuudessa ei ole tapana puhua taudista, vaikka se osana kaikkien arkea kummitteleekin.
Moanassa on samaa hiljaista ylpeyttä kuin Keeranissakin. Nainen tuntuukin pitävän miestä esikuvanaan ja eräänlaisena isähahmonaan. Moana pysytteleekin usein tiiviisti Keeranin rinnalla ja toimii tämän avustajana silloin kun mies ei itse ennätä tehdä kaikkea. Hän myös on imenyt tietoa edeistä ennen heidän aikaansa Keeranilta, toivoen voivansa koota ulkopuolisten historian ylös edes suullisena tietona. Kronikoitsijoiden Inna on suhtautunut erityisellä huvituksella naisen ponnisteluihin. "Ei ole olemassa sellaista historiaa petoksen ja valheiden lisäksi, joka edeistä kannattaisi ylös kirjoitta", naisen tiedetään sanoneen. Moana kumarsi tuolloin kohteliaasti, poistui paikalta ja jatkoi työtään samalla keskittyneisyydellä kuin ennenkin.
Muut ulkopuoliset ovat oppineet tuntemaan Moanan ystävällisenä ja iloluontoisenakin naisena, jolta liikenee yleensä kannustavia sanoja tai ystävällinen tervehdys kaikille. Nainen onkin aina mukana keskusteluissa, niin väittelemässä kuin myötäelämässäkin. Hänen äänensä nousee aina ylimpien joukkoon, innokkaana ja eläväisenä, käyden läpi koko ihmisen tunteiden kirjon. Se kuvastaakin Moanaa hyvin, hänen herkästi hymyyn kaartuvia huuliaan ja haikean etäistä katsetta, jonka hän niin usein luo Arissan suurille porteille.
Moanassa on myös pohdiskeleva puoli. Hänen tiedetään olevan kiinnostunut Rakentajien kirjoituksista ja tutkivan kronikoitsijoiden tekemiä tulkintoja otsa rypyssä. Keeran kiusoittelee naista välillä kutsuen tätä edeiden kronikoitsijaksi, saaden Moanan rypistämään kulmiaan ärtyneenä. Nimityksessä, vaikka se julkea onkin asettaessaan arvostetut kronikoitsijat ja edeit samalle viivalle, on puolet tottakin. Moana on tehnyt omia käännöksiään Rakentajien teksteistä ja kuluttaa paljon aikaa tuhertamalla muistiinpanoja arvoesineenään pitämänsä resuiseen muistikirjaan.
Moanalle on vaikeaa pysyä yhdessä paikassa ja olla tekemättä mitään. Milloin nainen ei ole uppoutuneena nenänpäätään myöten kirjoituksiin, hän on joko valmistautumassa työvuoroon tai juttelemassa muiden edeiden tai varastohuollon notkujien kanssa. Jälkimmäisenä mainitut ovat se joukkio, jotka yleensä huolehtivat tavaroiden vaihdosta ja kanssakäynnistä ulkopuolisten kanssa. He eivät ole yhtä halveksittuja ja samalla tavoin kirottuja kuin edeit, mutta heihin suhtaudutaan pienellä varauksella, viettäväthän he niin paljon aikaa ulkopuolisten kanssa.
Viileänä nainen esiintyy yleensä vain veljensä Branin seurassa. Kaksikko ei tapaa juurikaan toisiaan ja heidän harvoin kohdatessaan tapaamisia leimaa viileä etäisyys. Bran tuntuu halveksuvan koko sydämestään sisartaan, kun taas Moana ei anna periksi tuumaakaan, vaikka esiintyykin aina hillityn kohteliaana trevaveljensä edessä. Kaksikko nähdäänkin keskustelemassa jäykästi vain harvoin. Silti jotkut ovat koettaneet välillä käyttää Moanaa lyömäaseena Brania vastaan. Moana itse ei ole kommentoinut Arissan politiikkaa sanallakaan, kuten edeille sopivaa onkin.

Pelaaja: Jaana T.

Enika (hasardihahmo)
Nainen, 30 vuotta. Kuolemankantaja.

Lämminsydäminen, välittävä ja viehättävä Enika on Calliacan papitar, joka tunnetaan ilkikurisesta hymystään ja kyvystään löytää yhteinen sävel silloinkin, kun vastapuoli paiskaa pöydälle vain riitasointuja. Hänen usein lempeän kiusoittelevaa sävyä heijastelevat neuvonsa ja muita kunnioittava asenteensa yhdistettynä pieneen ripaukseen ulkonäköön liittyvää turhamaisuutta ovat tehneet  Enikasta suositun ja ihaillun naisen niin työtovereiden kuin arissalaismiestenkin silmissä. Hän on ollut läsnä Calliacan huoneissa jo yhdeksän vuotta ja on tuntunut nauttivan jokaisesta hetkestä: käytännönläheisyyden ja herkän filosofisen mietiskelyn  vastapainoisuus puhuttelee selkeästi Enikaa. Naisen elämä on muuttumassa ratkaisevalla tavalla tulevien päivien aikana. Joka viides vuosi sektoritesteillä Calliacan palvelukseen osoitetuista nuorista yksi poimitaan erilleen ja koulutetaan muista palvelijoista poikkeavalla tavalla. Häntä valmistellaan alusta alkaen huolellisesti ja hellävaroen siihen mahdollisuuteen, että hänestä tulee jokin päivä edei: kammottava, pelottava ja väistelty kohtalo, johon taipumiselle ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Edeijoukkion mukana, Arissan ulkopuolella, kulkee nimittäin aina yksi Calliacan pappi tai papitar, jota Kuolemankantajaksi kutsutaan. Hänen tehtävänsä on viedä kuolleiden arissalaisten tuhkat Harmaille saloille ja pitää huolta Arissan kupolikaton ulkopuolisesta Jivasta. Osa koulutuksen saaneista valituista ei koskaan joudu edein saappaisiin edes astumaan, mutta pelko on toki aina ilmassa, onhan edein ja samalla myös Kuolemankantajan elämä lyhyt. Edellisen Kuolemankantajan Roan menehdyttyä viime kuun alussa tuotiin sana seuraavana järjestyksessä vuoroaan odottavalle - Enikalle. Hänen on määrä liittyä vanhimman edein Keeranin ja hänen joukkonsa matkaan ja jättää hyvästit vanhalle kodilleen uuteen velvollisuuteensa osallistuakseen. Enikalla ei ole varinaista perhettä, mutta ero muista palvelijoista on painanut naista raskaasti.

Pelaaja: Saara H.