Hallinto
Kaden
Mies, 46 vuotta. Arissan pormestari"Vastuun mukana tulee suuria velvollisuuksia. Minä olen Paimenen seuraaja, hänen vertaan. Minun on pidettävä Arissasta huolta parhaan taitoni mukaan. Välillä taakka tuntuu raskaammalta kuin jaksan kantaa. En ole kuitenkaan yksin, onhan minulla teidät kaikki kanssani. Jokainen."
Arissassa on ollut pormestari siitä hetkestä lähtien, kun Rakentajat laskivat kaupungin perustukset vuosisatoja sitten. Ensimmäinen pormestereista oli tuolloinen kaupungin ylivartija Paimen, joka äänestettiin virkaansa suuren tuhon ja Arissan sulkemisen aikaan. Tuolloin myös päävartijan ja pormestarin toimet erotettiin toisistaan. Paimen piti Edeit ja heidän tautinsa kaupungin ulkopuolella aina kuolemaansa asti ja hänen poikansa Kard jatkoi isänsä jalanjäljissä. Heidän perintöään on se, että pormestaria on aina ensisijaisesti Arissassa ajateltu kaupungin suojelijana, jonka käsiin jätetään empimättä kaikki suuret, yksittäiset päätökset. Pormestarilla on lupa tuomita, armahtaa, karkottaa ja kutsua takaisin. Hän voi kumota vanhoja lakeja ja säätää uusia, mutta luonnollisesti Rakentajien antamien ohjeiden rajoissa. Hän voi lukita Arissan ulkomaailmalta - kuten Paimen teki - ja avata ovet jälleen, kun katsoo ajan sopivaksi. Hän päättää Arissan kohtalosta - kaupungin pienistä ja suurista mullistuksista. Apunaan hänellä on kahdeksanhenkinen raati, jonka neuvoja pormestari on velvollinen kuuntelemaan, muttei noudattamaan. Pormestarin virkaa on pidetty aina ristiriitaisena: se on tarjonnut muutamille Arissaa johtaneille miehille ja naisille tilaisuuden tyrannimaisiin otteisiin, mutta suurin osa Paimenen seuraajista on johtanut Arissaa siten, että kansalaisilla on syytä muistaa heitä lämmöllä ja kaivaten.
Pormestari on Arissan ainoa periytyvä virka, mikä tarkoittaa myös Kadenin olevan itsensä Paimenen jälkeläinen. Monet kunnioittavat pormestarina jo 16 vuoden ajan toiminutta Kadenia jo pelkästään hänen verenperimänsä takia, mutta mies on ansainnut kannuksensa myös omilla toimillaan. Kaden on tinkimätön ja ahkeraluontoinen uurastaja, joka tekee jatkuvasti töitä Arissan olojen parantamiseksi ja pyrkii olemaan läsnä kansalaisten arjessa. Hän ei ole isänsä Lymin veroinen valovoimainen seuramies, mutta on säntillisesti läsnä julkisissa tilaisuuksissa ja on kehittynyt vuosien varrella myös kelvoksi puhujaksi. Ennen kaikkea Kaden on visionääri: hänellä on rohkeita ideoita ja haaveita, joita hän työstää eteenpäin sikeänä ja päämäärätietoisena. Kaden on myös uudistaja - maltillinen, mutta suvereenin taitava, neuvokas ja kehitysuskoinen. Hänellä on vakaa usko siihen, että Arissaa voidaan kehittää ja parantaa monella tavalla.
Kovin monet Arissan rivikansalaiset eivät tunne Kadenia itseään läheisesti: pormestaria pidetään yleisesti ottaen tinkimättömänä, tarkkavaistoisena ja ympäröivästä maailmasta valtavan kiinnostuneena miehenä. Hän ei ole treva Branin tavoin valovoimainen esiintyjä, mutta monet pitävät hänen ahkeruuttaan ja Kadenin aikana tapahtuneita uudistuksia parhaana todistuksena siitä, että pormestari todella on Arissan arvoinen johtaja. Jollei Kadenista olisi tullut perimänsä tähden pormestaria, hän oli todennäköisesti ajautunut huoltosektorin töihin - niin kiinnostunut mies tuntuu olevan tekniikasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.
Kadenilla on nuorempi sisar Ana, joka työskentelee kaupungin ylläpitosektorilla lääkinnässä. Sisarukset ovat hyvin läheisiä toisilleen; pahat kielet ovat kuiskineet Arissan kaduilla toisinaan uteliaina kysymystä siitä, kuinka suuri vaikutus Analla tosiasiassa on kaupungissa tapahtuviin asioihin ja päätöksiin.
Viime vuosina Arissan kaduilla on alettu pohtia yhä useammin sitä, milloin Kaden ottaa vaimon. Pormestarilla ei ole tällä hetkellä perijää, ja lapsen maailmaan saattaminen olisi tärkeää Paimenen suvun ja Arissan perinteen jatkuvuuden kannalta. Onko Kaden nirso vai kieltäytyykö hän tiedostamasta realiteetteja? Mitä mies oikein odottaa?
Pelaaja: Aleksi J.
Dana
Nainen, 36 vuotta. Pormestari Kadenin avustaja
"Älähän nyt. Istu alas ja kerro rauhassa. Tilanne ei voi olla niin kurja, ettemmekö osaisi sille jotain yhdessä tehdä."
Danassa tuntuu olevan sopivassa suhteessa kaikkea: Nainen on huoliteltu ja viehättävä, muttei tee itsestään koskaan tarkoituksella suurta numeroa. Hän on älykäs ja oppinut, eikä silti sorra muiden mielipiteitä tai nosta itseään jalustalle. Hän on hauska ja huumorintajuinen, mutta taitaa myös hillityn elegantin ja tyynen eleettömän käytökseen tilanteen niin vaatiessa. Vaikka Dana uskoo Rakentajien paluuseen hartaasti, hän kykenee silti suhtautumaan asioihin elämässään maanläheisellä käytännöllisyydellä ja suvaitsemaan niitä tahoja, jotka pitävät Rakentajia vain esi-isinä vailla suurempaa hengellistä merkitystä. Dana tekee työnsä tunnollisesti ja paneutuen, mutta vannoo nauraen myös hyvässä seurassa vietetyn vapaa-ajan nimeen. Siitä huolimatta, että hänellä olisi kaikki mahdolliset avut sopivan kumppanin löytämiseen, Dana on yksin ja vastaa uteluihin kevyesti hymyillen, että odottaa sitä oikeaa. Piru vie, Dana on ainoa ihminen Arissassa, jolle sektorivalvoja Amrit lienee koskaan antanut positiivista palutetta, mutta edes se ei ole noussut naisen päähän.
Danasta on helppo pitää. Hän on ulospäinsuuntautunut ja lämmin nainen, joka uskoo Arissaan, sen kansalaisiin ja siihen, että jokainen voi velvollisuutensa tekemällä tehdä kaupungista paremman paikan asua. Hän ei koskaan sorru olemaan kiivas tai töykeä ihmisiä kohdatessaan, vaan pystyy olemaan diplomaattinen sellaisissakin tilanteissa, joissa moni muu olisi jo raivostunut täysin. Arissan kansalaiset lähestyvät usein mielellään Danaa sen sijaan, että menisivät suoraan pormestari Kadenin juttusille. Edeit tuntuvat kuitenkin olevan Danalle erityisen hankala paikka: nainen asioi Keeranin ja hänen ryhmänsä kanssa kyllä asiallisesti ja ystävällisesti käyttäytyen tarpeen niin vaatiessa, mutta Danan jäykistyneestä niskasta ja kireistä hymyistä voi päätellä paljon siitä, mitä nainen Arissan ulkopuolelle suuntaavista miehistä ja naisista todella ajattelee.
Dana työskenteli pitkään sektorivalvoja Amritin läheisimpänä alaisena, ja Dana näytti olevan yksi niistä harvoista ihmisistä, joka kykeni kääntämään tiukkaluontoisen naisen pään ja vaikuttamaan hienovaraisesti tämän päätöksiin. Dana toimikin oivallisena puskurina Amritin ja Arissan kansalaisten välissä tarvittaessa. Pormestari Kadenin avustajan Geffenin kuoleman myötä Dana ylennettiin kaksi vuotta sitten ja hänestä tuli Kadenin henkilökohtainen avustaja. Kaden on joskus todennut hymyillen Amritille voittaneensa todellisen kultakimpaleen, minkä Amrit happamesti on valmis myöntämään.
Danalla on nuorempi sisar Nessa ja pikkuveli Vin. Etenkin Nessan kanssa Dana on aikaansaava kaksikko toimeen tarttuessaan - kumpikin tekee paljon vapaaehtoistyötä. Samalla tarmolla Dana ja Nessa hyysäävät myös pikkuvelipuoltaan Viniä, joka on Nessaa lähes vuosikymmenen ja Danaa peräti 16 vuotta nuorempi. Vin suhtautuu sisarustensa huolenpitoon yleensä huumorilla ja kiitollisuudella, vaikka saakin välillä piikittelyä osakseen kahden "kanaemonsa" takia.
Dana nähdään säännöllisesti lasillisella sektorivalvoja Amritia nykyisin avustavan Efan ja trevan apuna toimivan Alloran kanssa. Mitä kolmikko mahtaa näiden juttutuokioiden aikana puhua ja millaisia vitsejä esimiehistään kertoa, olisi mielenkiintoista tietää. Tällä hetkellä kolmikkoa työllistävät kuitenkin toisenlaiset työt, onhan heidät nimetty päävastuuseen tulevien raativaalien järjestämisestä.
Pelaaja: Susanna M.
Amrit
Nainen, 36 vuotta. Sektorivalvoja
"Älä edes avaa suutasi. Vastaus on ei. Meillä ei todennäköisesti ole siihen resursseja. Resursseja, kuten aikaa, työvoimaa tai materiaaleja. Eikä kiinnostusta. Luuletko, etten olisi tehnyt asialle jo jotain, jos pystyisin?"
Amrit on kitkerä, katkera, kireä, väsynyt, vaativa, perfektionistinen, orjallisen tarkka, virheitä vihaava ja tyly nainen. Ainakin jos kysyt hänen alaisiltaan. Amrit on myös tehokas, huolellinen ja sopivan suurpiirteinen - hänessä on sellaista kylmänviileää rauhallisuutta, jota vaaditaan kaikkia Arissan sektoreita valvovalta taholta. Amritin alaisuudessa toimivat sektorien yli- ja alipäälliköt, heidän alaisinaan eri osastojen päälliköt sekä vielä viimeisinä tavalliset työläiset. Amritin tehtävä on pitää isot rattaat pyörimässä ja sen nainen tekee suorastaan sotilaallisella tarkkuudella. Amrit tietää mitä sektoreilla tapahtuu miltei pelottavan hyvin, ja hän on kustannuslaskelmineen ja vaatimuksineen pelätty vieras sektoripäälliköiden toimistolla. Naisen 'Paremmin, nopeammin, tuottavammin!' -motosta on väännetty vuosien varrella milloin minkäkinlaisia vitsejä ja pilkkalauluja, mutta Amrit porskuttaa kansioidensa ja tuiman ilmeensä kanssa eteenpäin niistä piittaamatta. Raati on hänen toimintaansa kuitenkin pääasiassa tyytyväinen: asiat tapahtuvat rivakasti ja laskelmat ovat aina kohdallaan, jos Amrit on vastuussa. Mitä siitä, jos muutamia mieliä pahoittuu matkan varrella?
Amritia ei ole siunattu ylimääräisellä kärsivällisyydellä. Nainen ei turhaan pokkuroi, koreile tai anteeksipyytele, vaan marssii pulmalliseen tai jopa katastrofaaliseen tilanteeseen naama happamena ja kuin myrskyn merkki. Toisaalta, kun hän poistuu ongelmapesäkkeestä, asiat ovat siellä järjestyksessä - usein jopa paremmin kuin ennen vierailua. Amrit ei siedä minkäänlaista hulluttelua työasioidensa suhteen, eikä epäröi asettua vastatusten kenenkään kanssa silloin, kun "terve järki ja korvat sen kuuntelemiseen" ovat hänen mielestään hukassa. Amrit ei tunnukaan pelkäävän mitään tai ketään, sellaisella jämäkkyydellä hän suhtautuu kaikkiin ja kaikkeen elämässään.
Amritin vapaa-ajasta ei kukaan tiedä juuri mitään. Nainen näyttäytyy harvemmin kaupungilla työasioiden tai ruokavarastolla käynnin ulkopuolella. Toiset vääräleuat epäilevät, että hän metsästää viattomia virkamiehiä yömyöhään kaduilla raporttipaperit rapisten, kun taas toiset toteavat, etteivät ihmiset ja seurustelu Arissan kansalaisten kanssa yksinkertaisesti taida kiinnostaa Amritia. Amritilla on poika, Loke, mutta naisen otteista on turha etsiä kovinkaan voimakasta äidillistä ylpeyttä tai kiintymystä. Amrit kyllä huolehtii velvollisuuksistaan äitinä, muttei tunnu oikein tietävän mitä hänen pitäisi tehdä hitaan ja rauhallisen poikansa kanssa. Hänen ja Loken välillä vallitseekin melkoisen vaivaantunut ja lähinnä velvollisuuden sävyttämä side. Onko tilanteeseen syynä Loken kunnianhimottomuus vai Amritin aviomiehen Haren kuolema silloin, kun Loke oli vielä sylilapsi? Kukaan ei tiedä, eikä kenellekään tule taatusti mieleen kysyä asiaa Amritilta itseltään.
Pelaaja: Hanna V.
Efa
Mies, 21 vuotta. Sektorivalvoja Amritin avustaja
"Hän tarkoitti varmasti sanoa, ettei ole teidän vikanne, että olette aavistuksen jäljessä ennusteesta tällä neljänneksellä. Kysymys on varmasti siitä, että teillä on hieman liian vähän väkeä? Katsoin viiden viime vuoden sektoritestien tuloksia, ja teille on tullut poikkeuksellisen vähän uusia nuoria työntekijöitä. Ehkäpä saamme asian järjestettyä pienellä sektorilainalla - puhtaanapidon puolelta liikenee teille varmasti muutama mies vaikkapa puolivuotislainaan. Sen lisäksi voisimme katsoa hieman sitä vapaapäiväsuunnitelmaanne uusin silmin. Pitäähän kaikkien olla levänneitä. Hienoa, oikein hienoa. Kuulin, että kannatat punaisia vapaapallossa. Kävitkö eilen katsomassa pelin laitakentällä?"
Efa on tehnyt töitä vasta vuoden ajan sektorivalvoja Amritin avustajana, mutta Arissan kaduilla kiertävien huhujen mukaan siinäkin on jo vuosi liikaa Amritin makuun. Efa ei varsinaisesti ole toivoton tapaus vaikka onkin välillä hukassa sektorivalvojan arkea avustaessaan ja hallinnon maailmaan vasta tutustuessaan: hän on pohjimmiltaan kuitenkin nopeaoppinen, sosiaalinen ja miellyttävä nuorukainen. Amrit ei tunnu kuitenkaan nuorukaisen panostusta näkevän tai tämän vilpitöntä yritystä huomioivan, vaan läksyttää Efaa ankarasti virheistä ja teettää nuorella miehellä niin valtavia työtaakkoja, että pessimistisemmällä elämänasenteella varustettu arissalainen olisi jo luovuttanut. Efa kuitenkin nyökkää iloisesti hymyillen, käärii hihansa ja käy työhön. Oltiinpa Efasta muuten mitä mieltä tahansa, hänen asenteestaan ja työmoraalistaan kenelläkään ei ole pahaa sanaa sanottavanaan.
Amrit ja Efa ovat tottuneet tekemään töitä erilaisin tavoin ja painotuksin: Amrit on tarkkavaistoinen, huolellinen, kylmähermoinen ja miltei yliluonnollisen tehokas nainen, joka toisinaan työtä tehdessään tulee talloneeksi ihmisten varpaille eikä vaikuta olevan tästä erityisen pahoillaan. Hänen rinnallaan papereitaan hukkaileva, hyväntuulisesti tarinoiva, rennosti pukeutuva ja ventovieraistakin vilpittömästi välittävä Efa vaikuttaa välillä suorastaan kriittisen vastakohtaiselta. Efa yrittää aina ottaa aikaa selittääkseen ja tehdäkseen kompromisseja, mutta Amritia miehen leppoisa työtahti ja huumorin sävyttämä lähestyminen ongelmiin tuntuvat kiusaavan. Amritin huhutaan kaipaavan entistä avustajaansa Danaa takaisin kiivaasti, mutta hienotunteinen ja rauhallinen nainen toimii nykyisin pormestari Kadenille korvaamattomana oikeana kätenä. Arissassa odotetaankin mielenkiinnolla sitä, räjähtääkö Amrit lopullisesti Efan kanssa töitä tehdessään vai saako ennakkoluuloton ja hymyilevä nuorukainen murrettua Amritin jääkuoren ja muutettua naisen toimintatapoja ihmisystävällisemmiksi.
Efan äiti Aella tekee töitä huoltosektorilla ja on kiivaan ylpeä Efan asemasta kaupungin tärkeimpiin kuuluvan virkamiehen avustajana. Hän ei ole katsellut hyvällä Amritin kylmäkiskoista asennetta poikaansa kohtaan, ja toiset veikkailevat, että todellinen yhteenotto syntyy Efan ja Amritin sijasta Aellan ja Amritin välille. Efa itse ei ole kommentoinut asiaan mitään, vaikka se selkeästi harmittaa ja kiusaa häntä. Onneksi Efan täti, tulkitsija Vanora, on kaukaa viisaasti pitänyt sormensa erossa Efan työstä ja suhteesta Amritiin. Vanora ja Efa ovatkin hyvin läheisiä toisilleen.
Efaa viime aikoina kiireisenä ovat pitäneet hänen normaalien velvollisuuksiensa ohella myös tulevat raativaalit, joista mies on nimitetty Alloran ja Danan kanssa päävastuuseen.
Pelaaja: Niklas S.
Bran
Mies, 37 vuotta. Arissan treva.
"Kansalaiset! Arissan sisaret ja veljet! Minä olen täällä teitä varten."
Treva on pormestarin ja päävartijan ohella yksi niistä harvoista Arissan viroista, jotka on suoraan mainittu rakentajien kirjoituksissa olennaisena kaupungin elämälle. Tästä syystä trevan virka on arvostettu ja haluttu, joskin myös raskaaksi nähty: trevan tehtävä on pitää huolta Arissan kansalaisten henkisestä hyvinvoinnista ja moraalista. Trevan alaiset järjestävät vuosittaiset Rakentajien neljä sunnuntaita, Paimenen hetket keskikesällä ja muut sekä Rakentajilta periytyvät että heihin liittymättömät kansanjuhlat. Trevan toimisto valvoo myös Callaican palvelijoiden ja kronikoitsijoiden toimintaa. Trevan rooli on yhtä aikaa symbolinen Rakentajien perinnön ja kulttuuriperinnön vaaliminen ja samalla kuitenkin konkreettisen toiminnan yhteydessä: ovathan radio ja sanomalehdet löyhästi trevan valvonnan alaisia.
Treva Bran on valovoimainen persoona, joka on nauttinut kaupunginraadin luottamusta jo yhdeksän vuoden ajan. Sanotaankin, että hänen syrjäyttämisensä olisi jo jonkinlainen ihme. Mies itse on pormestarin ja sektorivalvoja Amritin ohella yksi kaupungin näkyvimmistä hahmoista, eikä tunnu pistävän pahakseen paikkaansa valokeilassa. Hän on tunnettu julkinen puhuja, jonka sanojen aikana useimmat huomaavat nyökyttelevänsä, kannustavansa ja taputtavansa kuin itsestään. Tilannetajuinen ja karismaattinen Bran on pidetty hahmo, joka on omalla huolehtivaisella käytöksellään onnistunut hankkimaan itselleen maineen miehenä, jolla on aina aikaa myös Arissan yksittäisille kansalaisille. Hän kulkee mielellään kaupungilla vain puhumassa ihmisten kanssa ja puuttuu tarvittaessa sellaisiinkin pieniin epäkohtiin, joista trevan ei oleteta olevan kiinnostunut. Toiset kutsuvat Brania liiankin uteliaaksi ja pitävät tämän sekaantumista alentavana, mutta useimmat arvostavat trevan pyrkimyksiä vilpittömästi.
Tarvittaessa Branin miellyttävän ja lempeän ulkokuoren alta löytyy rautaista päättäväisyyttä. Rikolliset, Edeit, Arissan etua vastaan rikkovat ja muut pesänlikaajat saavat mieheltä jääkylmän tyrmäyksen, eikä hän epäröi käyttää kaikkia kykyjään Arissaa uhkaavia tahoja vastaan taistellessaan. Tuolloin Bran on tiukkailmeinen ja tehokas.
Valovoimaista Brania pidetään yhtenä kaupungin halutuimmista poikamiehistä, mutta mies on tähän mennessä päättäväisesti elellyt yksin. Hän on erittäin läheinen ystävä kronikoitsija Innan kanssa, mutta pariskunta on tuntenut vuosia, eikä mitään parisuhderintamalla ole tapahtunut. Suhdehuhut näiden kahden välillä ovatkin kuolleet jo aikoja sitten. Bran viettää vähäistä vapaa-aikaansa myös mielellään ylläpitosektorin nuoren sektoripäällikkö Volorin, päävartija Keirin ja sektorivalvoja Amritin kanssa.
Miehen tahrattomassa julkikuvassa on yksi särö. Perheen häpeätahra on Branin pikkusisar Moana, joka on Edei-joukkion jäsen. Branin ja Moanan välit ovat kylmäkiskoiset ja viileät, eivätkä he vietä aikaa yhdessä kuin pakon edessä.
Branilla on viime aikoina pitänyt kiirettä muiden velvollisuuksiensa ohella myös nuorten virallisissa sektoritesteissä, joiden teoriaosuuden hän järjestää.
Pelaaja: Raido R.
Allora
Nainen, 24 vuotta. Treva Branin avustaja.
"Anteeksi, en kuullut nimeäsi? Jos käyttäydyt enää ikinä tuolla lailla minua tai ystäviäni kohtaan, isäni saa kuulla sinusta. Ja silloin sinä rukoilet, ettet olisi avannut suutasi koskaan."
Allora on saanut kaiken valmiina heti syntymästään lähtien: viehättävän ulkonäön, vaikutusvaltaa ja varallisuutta. Arissassa yksityishenkilön on tavallisesti likipitäen mahdotonta päästä rikastumaan, sillä tiukat resurssit sitovat kaikkia Arissan kansalaisia - yhtä lailla Arissan pormestaria kuin jokaista tavallista kansalaistakin, kuten treva Bran tapaa muistuttaa. Tämän lisäksi yhteisomistuslait tekevät yksityisomaisuuden kartuttamisen hyvin hankalaksi. Ainoa lakien ulkopuolelle jäävä omistusoikeudellinen elementti ovat suuresta arvostaan huolimatta Rakentajien jälkeensä jättämät esineet, jotka katsotaan arvoltaan määrittelemättömäksi ja joilla käyty kauppa on kiellettyä. Alloran perhe - kuten muutamat muutkin vanhat Arissan sukulinjat - omistaa kymmeniä Rakentajien ajoilta periytyviä esineitä ja on huhujen mukaan suoraa verenperintöä Rakentajille itsekin. Vieläkin tärkeämpänä suvulla on hallussaan kahleita. Kahleet ovat yhteisnimitys Arissan arvokkaimmalle valuutalle: annetuille lupauksille, tehdyille kaupoille, maksamatta jääneille palveluksille, petturien velkaa jäämille lupauksille ja jopa vannotuille verivaloille. Sillä, jolla on kahleita, on myös vaikutusvaltaa Arissassa. Ja Alloran perheellä - jota Merranin linjaksi vanhimman elossa olevan sukulaisen eli Alloran isoisän mukaan kutsutaan - on kahleita, joiden juurien huhutaan ulottuvan vuosisatojen taakse.
Alloralla onkin ollut jo lapsesta lähtien kaikki mahdollisuudet ulottuvillaan. Toisia tytön tiedostava ja omanarvontuntoinen olemus on ärsyttänyt tästä syystä alusta lähtien, toiset katsovat sen vain lisäksi hänen viehätysvoimassaan. Hän tietää, kuinka kietoa ihmisiä pikkurillinsä ympärille, kuinka olla hurmaavan nokkela ja kuinka saada muiden jakamaton huomio osakseen. Allora osasi ja osaa edelleen olla halutessaan hurmaava ja ihastuttava, suoranaisen rakastettava. Vastapainoksi tytöstä löytyi hemmoteltua elämänasennetta, itsekkyyttä ja omavaltaista käytöstä. Allora keräsi nopeasti koulussa ympärilleen ystävien, liehittelijöiden ja ihailijoiden piirin, jota hallitsi kuin pientä hovia konsanaan. Suosikit menivät, suosikit tulivat. Ainoastaan kolme vuotta nuorempi Aditiksi kutsuttu tyttö vakiinnutti asemansa: hänestä ja Allorasta tuli koulun pahamaineisin kaksikko, jonka ympärillä tuntui tapahtuvan jatkuvasti. Juhlia, vastakkaisen sukupuolen mielenkiintoa, juoruja, suosiota ja kostotoimenpiteitä - Alloralla ja Aditilla tuntui olevan jatkuvasti jotakin työn alla. Seuraamuksia tytöt sen sijaan eivät jakaneet: jos kaksikko oli ongelmissa, Allora pakeni varastosektorilla tuolloin alempana sektoripäällikkönä työskennelleen isänsä Kaodan taakse. Harva virkamies, viranomainen tai opettaja uskalsi asettaa itsensä Kaodan vaikutusvaltaa ja raivoa vastaan, ja Allora pääsi pinteestä usein kuin itsestään. Aditin isä Tarin sen sijaan antoi tyttärensä usein kuulla kunniansa. Adit ja Allora pysyivät tästä huolimatta ystävinä ja ovat edelleen läheisiä toisilleen.
Neljä vuotta sitten sektoritestien tulosten julkistamisen päivänä moni ihmetteli sitä, että kahdeksasta hallinnon palvelukseen sijoitetusta uudesta työntekijästä yksi oli Allora. Koulussa huonosti menestynyt ja opintojaan enemmän juhlimisesta kiinnostunut nainen olisi kuulunut monen arissalaisen mielestä jonnekin muualle kuin tarkkuutta, huolellisuutta ja älykkyyttä arvostavalle hallintosektorille. Kuinka laiska, nenäkäs ja hemmoteltu tyttö sopeutuisi hallinnon tiukkaan ja tehokkaaseen maailmaan, kaduilla kyseltiin. Kuinka koulun entinen mehiläiskuningatar reagoisi, kun kaikki hallintoon valitut muut nuoret olivat hänen entisiä vihamiehiään, koulussa menestyneitä kirjaviisaita älykköjä - niitä samoja poikia ja tyttöjä, joista Allora oli tehnyt pilkkaa jo niin monen vuoden ajan?
Allora on muuttunut kuluneen neljän vuoden aikana kuitenkin paljon. Erityisen iso vaikutus on sillä, että treva Bran valitsi hänet avustajakseen. Hemmoteltu ja hankala Allora on kasvattanut itselleen selkärankaa ja opetellut huomioimaan muita. Hänen kerrotaan hammastaan kiristellen pyytäneen muilta anteeksi virheitään, opetelleen kiittämään ja pyytämään nöyrtyneenä muilta apua omien taitojensa loppuessa - ensimmäistä kertaa elämässään, epäilevät toiset. Alloran sosiaalinen pelisilmä on kuitenkin ollut treva Branille hyödyllinen vuosien varrella - vaikka Allora ei ole järjestelmällisin tai oppinein avustaja, ymmärtää hän ehdottomasti ihmisten motiiveja, tarpeita ja käytöstä. Hänet nähdäänkin usein erilaisissa edustustilaisuuksissa Branin uskollisena varjona ja jakamassa kohteliaisuuksia, solmimassa suhteita ja väläyttämässä ihastuttavaa hymyään. Näissä ympyröissä Allora suorastaan säkenöi ja on parhaimmillaan. Allora ja Bran ovatkin yhdessä esiintyessään hyvin valovoimainen ja suostuttelukykyinen pari.
Branista on tullut Alloralle tärkeä tukipylväs: trevaa kriittisesti kommentoivat tahot saavat vastaansa raivossaan miltei fanaattisen Alloran, joka puolustaisi esimiestään kiivaasti viimeiseen hengenvetoonsa asti. Monet ovat epäilleet, onko Alloran sydän ensimmäistä kertaa naisen elämässä todella lämmennyt ja saako nainen tunteilleen koskaan vastakaikua, vai jääkö hänen kiintymyksensä yksipuoliseksi. Treva Branin ainoa morsian tuntuu olevan hänen työnsä.
Alloralla on isoveli Iset ja kaksossisar Ava, joista jälkimmäisen kanssa Allora ei ole mainittavan hyvissä väleissä. Isetin kanssa nainen tulee sen sijaan toimeen erinomaisesti. Puoli vuotta sitten perheen kuopus, Celor, menehtyi tapaturmaisesti. Ava oli pitkään täysin tolaltaan pikkuveljensä kuolemasta ja myös Allora ja Iset ovat ottaneet uutisen vastaan raskaasti. Allora on määrätietoisesti uppoutunut töihinsä kuin toivoen voivansa väistää varjoissa lymyävän surun aallot Arissan asioita kiivaasti hoitamalla.
Pelaaja: Kiki S.
Vartijat
Keir
Mies, 39 vuotta. Päävartija.
"Jos täysin rehellisiä ollaan, joinakin iltoina minä kiroan Paimenta ja hänen hyvyyttään. Sitten tulen takaisin järkiini ja tiedän, että hän on ollut Arissalle suuri siunaus. Hänen esimerkkinsä pitäisi innoittaa minua, eikä olla minulle taakka. Jos yksi mies pystyi tekemään niin paljon, niin pystyn minäkin."
Keir on ristiriitaisimpia hahmoja Arissassa. Hänen odotetaan yhtä aikaa tuntevan Rakentajien ennustukset, kronikoitsijoiden tahdon sekä virkamiesten oikut. Keir tekee sen mitä käsketään ja silti kaikki odottavat häneltä enemmän. Hänen odotetaan johtavan, ottavan kantaa ja lunastavan rooliaan kohtaan asetetut odotukset.
Päävartijan virka on usein symboliikaltaan väkevä. Päävartijan tehtävät ovat perua itsensä Rakentajien ajoilta. Tuolloin päävartija, Paimeneksi kutsuttu, suojasi Arissan rakennustöitä ja johdatti kansan turvaan sen muurien sisälle, kauas edein taudista ja muista ulkopuolen vitsauksista. Paimen oli lohtu, tuki ja turva ja hänen varjossaan täytyy myös Keirin kulkea jokaisena päivänään.
Keir suhtautuukin asemaansa ja tehtäviinsä vakaumuksella. Hän noudattaa ylempiensä käskyjä epäröimättä, mutta kuuntelee myös alempiensa sanoja. Hän johtaa vartijoita ja pitää järjestystä yllä Arissassa. Hänen tehtäviinsä kuuluu pitää Hallinto tyytyväisenä ja Arissan kadut turvallisina.
Keir ei itse puhu paljoa ajatuksistaan tai tunteistaan. "Minun tehtäväni on palvella kansaa, ei tehdä päätöksiä sen puolesta", hän on usein sanonut kysyttäessä hänen mielipidettään johonkin mieltä kuohuttaneeseen poliittiseen kiistaan. Keir ei otakaan yleensä puolia. Hän on seuraa kuitenkin aktiivisesti politiikkaa ja mielipiteidenvaihtoa kaupungilla ja harvassa ovat ne tilaisuudet ja juhlat, joissa häntä ei nähdä virkapuvussaan. Jotkut ovatkin ihmetelleet avoimesti, eikö Keir tosiaan koskaan astu virkansa ulkopuolelle. Mies tuntuu kuitenkin itse täysin tyytyväiseltä tilanteeseensa ja asemaansa Arissan palvelijana.
Viime aikoina Keirin ovat pitäneet kiireisinä lähestyvät vaalit sekä jatkuvasti häiriötä aiheuttaneet rikkojat, jotka ovat alkaneet levittää treva Branin suureksi harmiksi radion kautta kärkeviä kannanottojaan ja herjoiksi syytettyjä epäilyksiään hallinnon vilpittömyydestä. Rikkojat ovat omien sanojensa mukaan uskollisia Arissalle ja Rakentajille ja heidän ainut tavoitteensa on paljastaa systeemiin pesiytynyt korruptio ja likaiset valheet. Treva Bran on julistanut kampanjan rikkojia vastaan, koettavathan nämä valheillaan ja lapsekkaalla uhmallaan kaataa kaiken sen, minkä hyväksi koko Arissa tekee töitä hartiavoimin jokaisena päivänään. Keir, tapansa mukaisesti, ei ole ottanut jupakkaan sanallakaan kantaa, mutta on luvannut huolehtia asiasta. Pahat kielet ovat kuitenkin kuiskineet viime aikoina, että rikkojat ovat Keirin nykyisistä huolista pienimpiä.
Pelaaja: Pasi M.
Arika
Nainen, 31 vuotta. Päävartijan avustaja.
"Haistakaa vain pitkät koko sakki. Niin juuri, sinä, sinä ja etenkin sinä siellä takana. Älä luulekaan etten huomaa sinua vain koska kyyristelet idioottikavereidesi takana. Ettäs kehtaatte, aikuiset. Nyt te annatte takaisin sen viemänne laatikon ja vähän äkkiä annattekin. Ja sitten sinä otat luudan kauniiseen käteesi ja harjaat koko paikan puhtaaksi. Äläkä unohda nurkkia. Ja te kaksi muuta, te saatatte rouvan kotiin.
Ja auta armias, jos minä kuulen teidän enää koskaan tekevän mitään yhtä typerää, te toivotte että olisitte joutuneet edeiksi jo vuosia sitten. Asioilla on täällä kuulkaas seuraamuksia."
Arika on reipasotteinen, päättäväinen ja ehtymättömien rikkiviisauksien lähden. Nainen joutui nuorempana ongelmiin, koska ei tuntunut aina tajuavan milloin hänen olisi soveliasta pitää suunsa kiinni. Lisäksi hän teki paljon omavaltaisia ratkaisuja ja tuntui suhtautuvan Rakentajien vartijoille jättämiin lakeihin pikemminkin ohjeellisina kuin ehdottomina. Arika jättikin rankaisematta muutamia kansalaisia, joiden koki oppineen läksynsä jo aiemmin. Myös silloin, kun Arissan laki jätti tulkintavaikeuksiensa takia rikollisen tuomitsematta, Arika vieraili tämän luona myöhemmin ja piti huolta siitä, ettei tämän mieleen pälkähtänyt enää koskaan hairahtaa rikoksen poluille.
Noihin aikoihin näytti siltä, että Arikan elämä vartijoiden riveissä oli lopussa ja naista uhkasi syyte toimistaan ja avoimesta uhmastaan Rakentajien lakia kohtaan. Onnekseen Arika ajautui noihin aikoihin Keirin alaisuuteen. Mies tuntui kykenevän näkemään Arikan sydämeen ja tunnistavan tämän vilpittömän oikeudentajun ja halun toimia Arissan hyväksi. Hän otti Arikan koeajalle ja sopi asiat Hallinnon kanssa. Arikan täyty raportoida tekemisistään ensimmäisen vuoden ajan ylemmilleen jatkuvasti ja lisäksi hänen täytyi käydä erikseen kuuntelemassa Hallinnon järjestämiä luentoja Arissan lakijärjestelmästä ja vartijoiden velvollisuuksista uusien vartijakoulutettavien kanssa. Arika sai myös koeaikansa loppupuolella johdettavakseen yhden näistä tulokkaiden pienryhmistä ja tuntui löytävän sisäisen johtajansa. Elam ja Beka ovat kumpikin hänen kouluttamiaan vartijoita ja kolmikko tunteekin edelleen erityisen syvää yhteenkuuluvuutta.
Arika nousi asemassaan Keirin epäviralliseksi kakkosmieheksi. Aina sanoissaan ja teoissaan varovainen Keir on täydellisen sopiva vastapari jatkuvasti kiehuvalle ja sanojaan säästelemättömälle Arikalle. Nainenkin on oppinut vuosien mittaan hiljakseen, kenen läsnäollessa hänen kannattaa kielensä hillitä, mutta muutoin naisen räväkkä ja kuvia kumartelematon asenne on entisellään. Arika ei pelkää ylempiään, eikä tunnu kunnioittavan ketään pelkän aseman takia. Hän ei epäröi tarttua epäkohtiin ja tuoda niitä Keirin tietoisuuteen. Kaikista särmistään ja ongelmistaan huolimatta Arika on hyvä vartija, joka suhtautuu tehtäviinsä antaumuksella, eikä luovuta ennen kuin on päässyt tavoitteeseensa.
Viime aikoina Arika on ollut erityisen huolestuneen oloinen, mutta vaitonainen. Uskotaankin, että jokin työasia painaa nyt naisen mieltä ja on saanut tämän levottomaksi.
Pelaaja: Anna-Maija L.
Ebere
Mies, 43 vuotta. Vanhempi vartija.
"Me muuten kokeilimme tuota joskus. Se ei toiminut. Sen jälkeen kokeilimme vähän eri tavalla, vaihdoimme noiden paikkaa ja lisäsimme vuoroja, jos se olisi auttanut vaihteluun. Sekään ei toiminut. Sitten yksi pojista, olisikohan se ollut Varne, ehdotti, että me vaihtaisimme polariteetin kokonaan ja käyttäisimme sitä ilman suodattimia. Joko arvaatte? Aivan oikein. Se ei toiminut. Idea oli kyllä hyvä, mutta Varnelta meni kuitenkin kaksi kuukautta toipua siitä tällistä kokonaan."
Ebere on vartijoiden keskuudessa vanhan ja kokeneen työjuhdan asemassa. Hän on tehnyt työtään pidempään kuin useimmat ja tunteepa mies kaikki vartijan tehtävät ja käytänteet kuin omat taskunsa. Aina kun nuoremmat huomaavat olevansa umpikujassa, heidän katseensa kääntyvät vaistomaisesti Eberen puoleen. Ja Ebere ottaa aina vähäeleisesti paikkansa, näyttää miten toimitaan ja poistuu sitten jälleen taustalle.
Keiriakin iäkkäämmän vartijan voisi kuvitella kohonneen korkeampaan asemaan kuin missä hän on. Vanhempi vartija kun on vain askeleen tavallista rivivartijaa korkeammalla. Ebere ei tunnu kuitenkaan olevan asemastaan pahoillaan, päinvastoin. Miehellä ei ole sellaista kunnianhimoa, jota uralla eteneminen vaatisi. Hän onkin loivaliikkeinen, rauhallinen ja jämpti mies, joka yleensä mieluummin tarkkailee tilannetta kuin puuttuu asioihin. Varsinainen tietolähde mies kuitenkin on, tunteehan hän lähestulkoon kaikki Arissassa ja juttelee sujuvasti muiden kanssa muistaen aina näiden nimet. Toisaalta Ebere on myös ylempiinsä äärimmäisellä varovaisuudella ja kunnioituksella suhtautuva ja yleensä mies koettaa piiskata tätä arvostusta myös nuorempiin vartijoihin vaihtelevalla menestyksellä.
Vaikka Ebere usein sulautuukin taustalle ja tekee työtään huomaamattomana, hän on kuitenkin herättänyt vuosien mittaan itse treva Branin kiinnostuksen. Bran onkin nostanut silloin tällöin Eberen malliesimerkiksi tuotteliaasta ja vakaasta Arissan kansalaisesta, joka työskentelee hartiavoimin yhteisen hyvän eteen. Ebere on ollut tästä hyvillään, vaikkei vaatimattomaan tapaansa ole juurikaan muille kehuskellut saamallaan huomiolla.
Eberella on myös omat tapansa ja käsityksensä, jotka joskus ovat hiertäneet välejä muiden kanssa. Miehen kun on miltei pakko tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla, mikä on ollut omiaan käymään välillä etenkin käytäntöjen suhteen huomattavasti löyhäkätisemmän Arikan hermoille. Pientä kahnausta ja purevia kommentteja lukuun ottamatta vartijoiden välit eivät ole kuitenkaan koskaan kiristyneet kovin tiukalle, kiitos Keirin diplomaatinkykyjen ja koko joukkion harjoittaman leppoisan huumorin vuoksi.
Vaikka Ebere usein onkin kiinni vanhoissa tavoissaan, hän on työssään kiistattoman etevä. Mies tietää mihin suuntaan katsoa ja kenen puoleen kääntyä. Hänellä on myös vuosien ja taas vuosien kokemus siitä, miten Arissan likaiset puolet toimivat -toisin kuin useimmilla ikäisillään, jotka etääntyvät kenttätyöstä uransa kehittyessä pöydän ja paperipinojen äärelle. Eberellä onkin sellaista kokemusta, jota on vaikea saada mistään muualta. Hänellä on myös selkeä ja työvuosiensa hioma vaisto, joka usein varoittaa vaaroista ja vihjaa oikeasta suunnasta silloin kun todisteita tai johtolankoja ei ole saatavilla. Tämä hiljainen kokemus onkin ollut vartijoille kullanarvoista ja se on usein pelastanut koko joukkion.
Eberella on pitänyt viime aikoina kiirettä, sillä Keir asetti hänet ja Bekan yhdessä tutkimaan viime kuukausien ajan kestänyttä omituista varkauksien sarjaa. Kaksikon sanotaan olevan parhaillaan umpikujassa tutkimusten suhteen. Eberella etenkin on syytä olla huolissaan tästä syystä, ovathan ylemmät tahot ilmaisseet kiinnostuksensa tapauksia kohtaan. Kaksikko onkin paiskinut pyöreitä päiviä.
Kaiken muun lisäksi Ebere tuntuu viime aikoina ryhdistäytyneen hieman. Miehen asut ovat olleet tavanomaista huolitellumpia ja miehen ryhdissä tuntuu tapahtuneen muutos. Vartijoiden riveissä onkin alettu huhuta, että piintynyt yksineläjä olisi löytänyt vihdoinkin elämäänsä kelvollisen naisen.
Pelaaja: Kalle M.
Beka
Nainen, 24 vuotta. Vartija
"Minä teen sen mitä minulta odotetaan. Yleensä hieman enemmänkin. Jonkunhan se on pidettävä tämäkin sakki jaloillaan."
Beka on se, jonka puheille sektorin miehet jonottavat voidakseen tunnustaa silmää iskien pikkurikkeitään. Suloinen ja piirteiltään kaunis Beka onkin, mutta naisessa piilee myös sisua. Tuntuukin, että kipakoita vastauksia jaellessaan ja työtään tarkkaavaisesti tehdessään Beka taistelee samalla muiden ennakkoluuloja vastaan. Beka onkin yleensä se, joka viivähtää toimistolla muiden jälkeen ja ottaa vapaaehtoisesti ylimääräisiä töitä. Keir onkin ottanut tavakseen pitää naista silmällä ja muistuttaa tätä välillä lempeästi siitä, että myös tämän täytyy nukkua ja syödä välillä.
Beka onkin voimakkaan kahtalainen persoona. Häntä leimaa hänen kunnianhimonsa ja tarpeensa pärjätä työssään. Hän on toimissaan säntillinen, eikä siedä lainkaan kukkoilua muilta. Nainen onkin niitä harvoja, jotka eivät tunnu vetäytyvän kasaan ylemmän portaan tullessa vierailulle, vaan hän vastaa ylempiensä katseisiin ylpeänä ja valmiina toimeen.
Toisaalta Bekassa on myös luova ja hieman villikin puoli. Nainen harrastaa maalausta ja piirtämistä ja kokeileekin mielellään erilaisia tekniikoita aina saadessaan jostakin käsiinsä säännösteltyjä tarvikkeita. Hän nauttii musiikin kuuntelusta ja voisi tanssia aamuun asti -ja usein tanssiikin. Vaikka nainen ei yleensä vaihdakaan täysin vapaalle, ne kerrat kun hän vaihtaa, hän tekee sen perusteellisesti ja samalla antaumuksella kuin kaiken muunkin elämässään. Jälkikäteen työtoverit muistuttavat naista ilkikurisesti virnuillen tämän puuhista ja Beka-rukka punoittaa nurkassa toivoen voivansa unohtaa koko edellisen illan. Beka on myös yleensä se, joka on helppo puhua seurakseen tai toverikseen johonkin uuteen tai lyhyellä varoitusajalla. Nainen on vilpittömän spontaani ja kokeilee mielellään uusia asioita.
Bekasta pursuaakin usein sellaista elämänhalua, että se tuntuu muita välillä hieman ärsyttävänkin. Ehkä se muistuttaa heille siitä, mistä he itse jäävät paitsi tarrautuessaan rutiineihinsa ja turvallisiin ratkaisuihinsa. Yhdistettynä Bekan kunnianhimoon ja vakavaan suhtautumiseen työnsä osalta nainen onkin merkillinen sekoitus kunniantuntoa ja ahkeruutta sekä villiä ja erikoista elämänasennetta. Paketti tuntuu olevan monelle liian vaikea käsitellä, joten Bekaa kiertävätkin erilaiset huhut ja kateellisten puheet. Vartijat kuitenkin pitävät hyvää huolta toveristaan ja arvostavat suuresti naista sekä työtoverina että ystävänään. Bekan lähimmät ystävät löytyvätkin työtovereiden joukosta sekä hieman yllättäen lääkinnän Koresta ja Remielista.
Beka on viime aikoina ollut kulmakarvojaan myöten kiinni Keirin määräämässä rikostutkinnassa. Hän ja Ebere saivat tehtäväkseen selvittää Arissassa viime kuukausien aikana sattunutta erikoista varkauksien sarjaa. Tutkimukset ovat junnanneet viime ajat paikoillaan, mutta se on ollut omiaan vain lujittamaan Bekan päätöstä löytää syylliset. Nainen onkin tehnyt pitkää päivää lannistumatta.
Pelaaja: Noora K.
Elam
Mies, 25 vuotta. Vartija.
"Arika, minä ymmärrän kyllä, että puolet työn riemusta sinulle on ihmisille huutaminen ja äänesi on toki äärettömän kaunis näin yläkanttiin viritettynäkin, mutta minä kuulen sinua aivan mainiosti metrin päästä, vaikka alentaisitkin ääntäsi hieman. Juuri noin, hyvä. No niin, mikä sinun mieltäsi painaa? Sinä sanot Branin käskeneen mitä? Milloin tämä tapahtui? Vai niin. Mitä mieltä te oikein siitä olitte?
Vai niin, vai niin. Meidän täytyy tehdä asialle jotakin.
Ja Arika, en tahtoisi esiintyä inttäjänä ja itseni toistajana, minkä minä väistämättä teen, mutta ystävärakas, sinä huudat taas."
Elamissa on samaa hyväntahtoista ja rauhallista asennetta kuin sisaressaan Sonnassa. Myös Elam välttelee varsinaista käskyttämistä, mutta lisäksi hän väistää riitelyä viimeiseen asti. Mies onkin välillä ongelmissa työssään, kun hänelle tuntuu olevan kovin vaikeaa korottaa ääntään ja asettua puolustamaan tehtäväänsä ehdottomana. Vartijan tehtävät kuitenkin vaativat välillä tiukkaa otetta ja muut ovatkin välillä helisemässä pehmeän Elamin kanssa. Onkin yleinen ja puolittain tosi vitsi, ettei Elamia kannata laittaa partioimaan yksinään, tämä kun antaisi ryöstötilanteessa vapaaehtoisesti vaatteetkin päältään, ettei kellekään vain tulisi paha mieli.
Elam ja Beka aloittivat samaan aikaan koulutuksensa vartijoiksi ja saivat pienryhmänsä ohjaajaksi Arikan, joka oli tuolloin hyvittämässä vanhoja tekojaan. Arika osoittautui eteväksi johtajaksi ja Beka ja Elam puolestaan kärkkäiksi oppimaan. Kolmikko erottuikin jo opiskeluaikoinaan ja heidät sijoitettiin myöhemmin samaan yksikköön. Ratkaisu on osoittautunut viisaaksi. Elamin rauhallisuus ja mukautuvaisuus ovat olleet sopivia tekijöitä tasapainottamassa Arikan kipakkaa luontoa ja Bekan periksiantamattomuutta.
Ei Elam ole pelkästään taipuisa ja muiden ohjattavissa. Miehelle on suotu runsaasti huumorintajua sekä älykkyyttä. Hän onkin terävä tutkija, joka seuraa johtolankoja uskollisesti ja analyyttisesti. Työn raskaita hetkiä hän keventää sopivasti ajoitetuilla kokkapuheilla ja vaihtaa etenkin Arikan kanssa ulkopuolisten korviin jo töykeiltä tai loukkaaviltakin kuulostavia kommentteja ja viisasteluja, jotka saavat kaksikon itsensä ja heidät paremmin tuntevat nauramaan usein ääneen.
Elam on työssään myös poikkeuksellisen taitava. Hänellä on analyyttistä ajattelua, mutta mikä tärkeintä, todella hyvä ihmisvaisto. Elam tietää yleensä, kuka valehtelee tai kenen puoleen kannattaisi jutun tutkimuksissa kääntyä. Ihmiset myös puhuvat Elamille helpommin kuin tämän työtovereille. Mies kun on helposti lähestyttävä, eikä hänessä ole samaa tuomitsevuutta ja terävyyttä kuin vaikkapa Arikassa.
Elamilla on isosisar Sonna, jonka kanssa mies viettää mielellään vapaa-aikaansa. Sonna, vaikka sopuisa luonne onkin, on kuitenkin veljeään särmikkäämpi ja on ottanut tehtäväkseen pitää pikkuveljensä turvassa pahalta maailmalta. Elamin työn huomioon ottaen ratkaisu tullee vaatimaan suuria ponnistuksia. Kaksikon välit ovat kuitenkin hyvät, vaikkakin Elam tuskastuu välillä äidillisesti ympärillään häärivään Sonnaan. Kovin avoimesti mies tosin ei tohdi tästäkään asiasta ääneen sanoa, ettei vain pahoittaisi sisarensa mieltä. Työtoverit ovatkin ottaneet tavakseen kiusoitella Elamia Sonnasta oikein olan takaa.
Elam viettää vapaa-aikaansa erityisesti työtovereidensa ja sisarensa Sonnan ja tämän työtovereiden kanssa. Lisäksi sektorittomien nuorten Solan lukeutuu Elamin ystäviin.
Pelaaja: Aki H.
Kronikoitsijat
VanoraNainen, 44 vuotta. Tulkitsija.
"Tämän ei ole tarkoitus olla ongelmatonta tai helppoa. Me luomme tulevaisuutta valikoimalla, lisäämällä, tulkitsemalla, ottamalla pois. Me päätämme miltä mennyt näyttää lapsiemme silmissä. Siihen ei tule suhtautua kevyesti."
Monet pitävät Vanoraa Arissan viisaimpana ja merkityksellisimpänä kansalaisena. Vaikka tulkitsijan virkaa ei ole mainittu Rakentajien kirjoituksissa, kuten pormestaria, trevaa ja päävartijaa, on se silti nykyisellään yksi tärkeimmistä kaupungin toimista. Koska Rakentajien ajalla itse eläneitä tai Rakentajat nähneitä kansalaisia ei ole ollut olemassa vuosisatoihin, on myös ymmärrys Rakentajien kulttuurista, kielestä ja tieteestä vaarassa kadota ikiajoiksi. Tämän estämiseksi 150 vuotta sitten Arissan pormestari perusti kronikoitsijoiden alasektorin, jonka jäsenten tärkeimmät tehtävät nykyisin ovat tulkita, opastaa ja muistaa. Työ on haasteellista, sillä alkuperäiset Arissan kansalaiset eivät osanneet Rakentajien kieltä kuin auttavasti ja jäljelle jäänyt materiaali on suuren tuhon ja luopiokapinan jäljiltä parhaimmillaankin hajanaista. Kronikoitsijat ovat ammattikuntansa historian aikana onnistuneet kuitenkin läpäisemään kielen, kuluneen ajan ja sosiokulttuurisen kuilun muurit paikka paikoin, ja tuloksena on onnistuneesti käännettyjä materiaaleja, jotka ovat kertoneet lisää kaupungin historiasta ja siitä, kuinka Rakentajat elivät Arissassa.
Tulkitsijan tehtävä on pyrkiä ymmärtämään Rakentajia: heidän kieltään, heidän historiaansa, heidän käytäntöjään. Vanora ja hänen alaisuudessaan toimivat kronikoitsijat tekevät kaikkensa, jotta Rakentajien jälkeensä jättämät esineet ja dokumentit tallennettaisiin, tulkittaisiin ja niiden sanoma muistettaisiin nyt ja tulevien sukupolvien aikana. Rakentajat jättivät jälkeensä runsaasti asiakirjoja ja muita dokumentteja, jotka ovat Vanoran ja hänen ryhmänsä pääasiallinen mielenkiinnon kohde. Toisinaan harvemmin he saavat käsiinsä myös joitakin esineitä, joiden käyttötarkoituksesta ja merkityksestä käydään pitkiä, moniäänisiä keskusteluja, kunnes tulokset luovutetaan ensin pormestarille ja raadille, sitten muulle kansalle.
Vanora on tulkitsijoiden johtaja ja hänen äänensä on myös ratkaisevin päätöksiä tehtäessä ja tulkinnoista kiisteltäessä. Hänet tunnetaan huolellisena ja harkitsevaisena naisena, joka on viimeiseen asti diplomaattinen ja hienovarainen luonne. Vaikka kronikoitsijoiden keskustelut saattavat toisinaan olla hyvinkin kiivaita, pitää Vanora aina langat käsissään ja tarvittaessa keventää tunnelmaa jollakin pienellä, humoristisella kommentillaan. Hänellä on kyky saada ihmiset rentoutumaan ja luottamaan - tuntemaan olonsa tärkeiksi ja kuulluiksi. Toisinaan tumma varjo pyyhkäisee Vanoran kasvojen yli ja hän hymyilee väsyneesti, miltei surumielisesti. Tuolloinkaan nainen ei anna huoliensa tulla pintaan, vaan pitää kiinni myönteisestä asenteestaan. Työnsä suhteen Vanora on hyvin huolellinen ja pikkutarkka. Hän pyrkii tutkimaan kaikki olemassa olevat vaihtoehdot mahdollisimman oikeaan ja rehelliseen lopputulokseen päästäkseen, eikä koskaan esitä tulkintojaan ehdottomana totena. Vanora on myös äärimmäisen varovainen edeitilannetta kommentoidessaan: hän ei ole osoittanut varsinaisesti lämpimiä tunteita Keerania ja tämän ryhmää kohtaan, mutta on tulkitsijana riippuvainen edein palveluksista - onhan kaikki Rakentajien perintö vain edein ulottuvilla.
Vanora on vapaa-ajallaan kuin kuka tahansa Arissan tavallisista kansalaisista. Hän käy silloin tällöin istumassa iltaa ystäviensä kanssa annosteluvarastolla, viihtyy kaupungin yleisissä tilaisuuksissa, tekee ahkerasti käsitöitä etenkin neuloen ja muun ajan omistaa perheelleen. Huoltosektorilla työskentelevä Aella on Vanoran pikkusisar. Sisarusten välit ovat tiiviit ja läheiset, ja samalla lämmöllä Vanora on ottanut siipiensä suojaan myös Aellan pojan, Efan.
Pelaaja: Hanna E.
Inna
Nainen, 24 vuotta. Kronikoitsija.
"He tulevat vielä takaisin. Meidän pitää olla valmiit jokaisen päivän jokaisena hetkenä, sillä suuri mullistus tulee. Ja se puhdistaa Arissan, lakaisee kadut Keeranin kaltaisesta saastasta. Se tuo meille valoa, lämpöä ja autuutta. Se tuo Rakentajat takaisin. Minä olen nähnyt sen. Eikö teidänkin tulisi jo avata silmänne?"
Innaa sekä rakastetaan että vihataan Arissassa. Hän on ollut kronikoitsija vasta neljän vuoden ajan, mutta hän on silti yksi ryhmän näkyvimmistä ja kiistellyimmistä jäsenistä. Nainen roikkui käytännössä katsoen koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan kronikoitsijoiden liepeillä näiden keskusteluja seuraten ja myöhemmin myös itse mielipiteenvaihtoon osallistuen. Hänen innokas ja paneutuva otteensa historian tutkimiseen ja tulkitsemiseen on vaikuttanut monet vuosien varrella, eikä juuri kukaan yllättynyt, kun sektoritestit liittivät nuoren naisen osaksi kronikoitsijoiden joukkoa.
Innan perhe on Rakentajauskovaisia - vaikkeivät he itse moista termiä käyttäisi - jotka odottavat Rakentajien palaavan takaisin Arissaan lopun aikojen lähestyessä. Inna ei ole yksin ajatustensa kanssa, sillä monet Arissan kansalaiset jakavan tämän käsityksen - toiset voimakkaammin ja julistaen lopun olevan jo lähellä, toiset rauhanomaisemmin ja hartaasti odottaen. Inna edustaa ensimmäistä ryhmää, mutta kuuluu sen maltillisempaan siipeen. Niihin kronikoitsijoihin, jotka suhtautuvat tarinaan Rakentajien paluusta vertauskuvallisena kertomuksena, Inna suostuu luomaan vain halveksuvan katseen. Hänen on muutenkin toisinaan hankala suhtautua siihen, kuinka jotkut kronikoitsijoista maallistavat Rakentajien perintöä ja pitävät näitä jossakin määrin samankaltaisina kuin Arissan nykyisiäkin asuttajia. "Rakentajat olivat ainutlaatuisia", Innalla on tapana sanoa kiivaasti, "ja heidän rinnastamisensa meihin on loukkaus kaikkea sitä kohtaan, jonka jokaisen meistä pitäisi sydämessään tuntea ja tietää oikeaksi."
Inna on ristiriitainen nainen - yhtä aikaa kiivas ja tyyni, ystävällinen ja torjuva, harras ja käytännönläheinen. Ystävilleen ja muille Rakentajauskovaisille Inna on lämmin. Hän on aina läsnä, rohkaisemassa ja lohduttamassa - valmis olemaan paikalla ja tukemaan horjuvaa kanssaeläjää. Hän on jatkuva inspiraation ja innostuksen lähde Rakentajien paluuta odottaville tovereilleen, ja asettaa itsensä empimättä tulilinjalle heidän puolestaan. Kyseenalaistavat tahot saavat kohdata puolestaan älykkään ja terävästi argumentoivan naisen, joka hyökkää päälle empimättä vastapuolen heikkouksia hyödyntäen. Jos puolestaan olet Edei, saat osaksesi Innalta todennäköisesti vain sokeaa vihaa ja halveksuntaa. Edeit ovat Innan näkökulmasta jopa eläinten alapuolella - he ovat Kirotun petoksen jäljeläisiä, jotka toivat tuskan, kivun ja sairauden Arissan kukoistavaan kaupunkiin. Innalta ei riitä sympatiaa tai kiitosta Edeille jaettavaksi, vaikka ryhmä tuokin kronikoitsijoille Rakentajien esineitä ja asiakirjoja ulkoa. Kerrotaanpa naisen jopa sylkäisseen Keeranin päälle muutama vuosi sitten.
Pelaaja: Kirsi O.
Tarin
Mies, 40 vuotta. Kronikoitsija
"Me emme ole vartijoita, jotka löytävät sormenjäljen, tekevät siitä oikeat johtopäätökset ja löytävät syyllisen. Vaikka monet niin haluaisivat uskoa, Rakentajien jälkeensä jättämät asiat eivät puhu meille salaisuuksiaan, emmekä me kuuntele niitä. Päinvastoin - me puhumme niille. Kokeilemme teorioidemme kantavuutta, vertaamme todennäköisyyksiä, arvioimme onko ehdotuksessamme mieltä. Tuo astia ei kuiskaa meille käyttötarkoitustaan eikä tämä asiakirja kerro välttämättä rehellisesti Arissan historiasta, mutta me voimme sortua antamaan niille vääriä nimiä ja tarkoituksia liian nopeasti omien vaikuttimiemme perusteella. Siinä piilee vaara ja siksi kaikki mitä voimme tehdä, on valita vaihtoehdoista se, joka on todennäköisin. Vaikka emme itse siitä pitäisikään."
Tarinin elämäntarinan tuntevat myöntävät auliisti, että mies on saanut osansa kohtalon kolhuista ja toisaalta myös onnen antimista osakseen. Vanhemmat Arissan kansalaiset tietävät kertoa, kuinka Tarin oli jo lapsena kiivas ja kronikoitsija Innan tavoin Rakentajien paluuta odottanut poika. Myöhemmin hän oli tunnettu Arissan sydänaukealla pitämistään hätkähdyttävän tulisieluisista ja kiihkeistä palopuheista, joissa ennakoitiin Rakentajien paluuta ja tulevia kivun, tuskan ja vaivojen hetkiä. Rakentajauskovaiset odottivat nuorelta johtotähdeltään paljon ja osa jopa uskoi Tarinin vievän koko Arissan kohti uutta, parempaa aikakautta, joka päättyisi lopulta siihen, että Rakentajat palaisivat lapsiensa keskuuteen.
Tarin avioitui nuorena jo ennen sektoritestiensä suorittamista erään uskonsisarensa, Liessaksi kutsutun nuoren Calliacan papittaren, kanssa. Tarin ja hänen tuore vaimonsa saivat miltei heti häiden jälkeen tyttären, Aditin. Tarin oli tuolloin vasta kahdeksantoista, mutta hehkui uunituoreen isän ylpeyttä ja mukautui uuteen rooliinsa holhoojana, vanhempana ja suojelijana.
Kaikki muuttui kuitenkin sinä vuonna, kun Tarinin oli tarkoitus suorittaa sektoritestinsä. Liessa löytyi kuolleena Arissan sydänaukiolta vain muutamia päiviä Rakentajien toisen sunnuntain jälkeen. Nainen oli tarinoiden mukaan yltä päältä veressä. Toiset puhuivat kylmäverisestä murhasta, toiset ajattelemattomasti tehdystä surmateosta, jotkut kuiskasivat naisen jopa itse päättäneen elämänsä. Tarin painosti jatkuvasti silloista päävartijaa ja hänen alaisiaan toimimaan nopeammin ja kiivaammin syyllisen löytämiseksi. Rakennus- ja huoltosektorilla työskennellyt Naten-niminen mies tunnusti lopulta teon ja teloitettiin oikeudenkäynnin jälkeen sydänaukiolla kansalaisten edessä. Mitään motiivia teolleen mies ei kyennyt koskaan antamaan, ja tuomiostuin katsoi hänen mielensä vahingoittuneen peruuttamattomasti. Omituisin Liessan kuolemaan liittynyt yksityiskohta oli se, että kun sana nuoren naisen kuolemasta levisi Arissaan, ensimmäisenä sydänaukealle syöksynyt nuori mies ei ollut Tarin, vaan edeijoukkion Keeran. Tämän kerrottiin pidelleen Liessaa sylissään karjuen niin kauan, että vartijat joutuivat lopulta pakottamaan hänet pois sijoiltaan.
Tarinin maailma mullistui ja muuttui Liessan kuoleman myötä. Natenin kuolema ei tuntunut antavan Tarinille rauhaa, vaan tämä jatkoi vartijoiden kielloista huolimatta omia tutkimuksiaan löytääkseen vastauksia mieltänsä piinanneisiin kysymyksiin. Hänestä tuli alkuun sulkeutunut ja juro, eikä mies halunnut lähelleen muita kuin tyttärensä Aditin. Hän sai jopa treva Branin aloitteesta harvinaista lykkäystä sektoritestien suorittamiseen voidakseen keskittyä oman ja tyttärensä elämän tasapainoon saattamiseen. Noina aikoina Tarin hylkäsi Rakentajien paluuta odottavat veljensä ja sisarensa kokonaan. Hän ei ole tapahtuneen jälkeen halunnut puhua päätöksensä syistä, vaikka monet ovat niitä kulmiaan kohotellen arvuutelleetkin ja kiivaimmat jopa syyttäneet häntä petturuudesta. Rakentajat eivät kuitenkaan poistuneet Tarinin elämästä koskaan kokonaan, sillä kun sektoritestien aika koitti, osoittivat ne hänen kuuluvan kiistattomasti osaksi kronikoitsijoiden joukkoa. Tarin otti paikan vastaan ja on ollut tähän päivään mennessä kronikoitsija jo hieman yli 18 vuoden ajan. Samalla hänestä on tullut tulkitsija Vanoralle eräänlainen läheinen apulainen ja neuvonantaja. Tarinin äänenpaino tulkintakysymyksissä ja Rakentajien perintöä tutkittaessa on aina ollut hyvin maanläheinen ja järkevä. Hän tuntuukin hylänneen täysin entisen perintönsä Rakentajauskovaisena miehenä ja pyrkii tuomaan Rakentajista esille sellaisia seikkoja, jotka viittaavat heidän olleen melko paljon tavanomaisempia ja vähemmän hohdokkaita kuin mitä toiset väittävät. Vuodet ovat hioneet Tarinista pois tämän terävimpiä särmiä ja kiivautta, joten hän pyrkii omista mielipiteistään huolimatta antamaan kronikoitsijoiden keskuudessa tilaa kaikenlaisille äänenpainoille - myös niille, joita hän ei itse asettuisi tukemaan. Innan ja Tarinin välit ovat olleet melko hyiset jo pitkän aikaa tästä huolimatta.
Tarin on tätä nykyä tyytyväinen ja onnellinen mies, sillä tytär Adit on kasvanut kauniiksi ja menestyväksi nuoreksi naiseksi ja olipa elämällä vielä jotakin varastossaan myös Tarinille itselleen. Miehen elämän toinen suuri rakkaus, Unien, astui Tarinin maailmaan kolme vuotta sitten, eikä pariskuntaa ole tuon päivän jälkeen voitu erottaa toisistaan. He menivät naimisiin vuoden alussa, ja tuolloin parin onnea juhlineille arissalaisille hymyili elämäänsä kaikin puolin tyytyväinen mies.
Pelaaja: Joakim B.
Eiko
Nainen, 27 vuotta. Kronikoitsija.
"Se voi olla jonkinlainen ase, kuten nuorempi kronikoitsija Kirak ehdotti. Se voi yhtä hyvin myös olla pesuväline, Tarin. Tosin ihmettelen, mitä tämännäköisellä kapistuksella pestäisiin, onhan muoto melko tasainen ollakseen käytännöllinen. Ja kyllä tässä on myös rituaaliesineen piirteitä. Kuten sanoit, Inna, kärki on selkeästi koristeltu. Mutta eikös se voisi olla jokin intiimiesine? Pitihän Rakentajienkin jollain lailla lisääntyä. Ehkä jonkinlainen apuväline...? Inna, älä viitsi, tästä on jo puhuttu. Kyllä he selkeästi elivät ruumiillista elämää. Löysimmehän me jo kerran käymälän jäännöksetkin.. niin, tai palvontapaikan. En kyllä ymmärrä, miksi palvontapaikalla olisi niin paljon ulosteita, jollei niihin liity jotakin vielä avautumatonta funktiota. Ei, Tarin, emme voi suoralta kädeltä kutsua sitä.. paskahuussiksiko sinä sitä sanoit? Hetkinen. Eihän mikään sulje pois funktiota siltä, etteikö lisääntyminen olisi ollut heille jonkinlainen uskonnollinen rituaali? Silloin tämä esine täyttäisi molemmat tarkoitukset. Näittehän te sen Paimenen pienoispatsaan toissa vuonna. Se oli aika vihjaileva minun mielestäni, jollei Rakentajien ruumiinrakenne sitten tosiasiassa ole ollut niin poikkeava. Tarvitsisimme lisää referenssejä siltä suunnalta. Mielenkiintoisia huomioita meillä tässä. Mitä sanoo Vanora?"
Maailma on erilainen Eikon silmin, on kronikoitsijoilla toisinaan tapana todeta vinosti hymyillen ja toveriinsa tietäväisesti vilkaisten. Tuolloin Eiko - jollei ole uppoutunut keskustelun syövereihin tai harhaile jossain ajatuksiensa äärirajoilla - saattaa hymyillä varovaisesti ja kohauttaa olkiaan.
Eiko, joka on yksi kronikoitsijoista, on häkellyttävän kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Hän on viettänyt päivätolkulla omaa aikaansa niin lääkinnässä, hallinnon tiloissa, huollossa kuin varastoillakin vain katselemassa ja hämmentämässä työntekijöitä kysymyksillään. Jopa edeijoukkio on saanut osansa naisen kaikennielevästä uteliaisuudesta ympäröivää maailmaa kohtaan.
Jotakin jännittävää kohdatessaan Eiko oikein syttyy eloon: Nainen naksauttelee niveliään, ravaa ympyrää, napsuttelee sormiaan, taputtaa pöydän pintaa, tökkii sormellaan ilmaa tai esineitä ympärillään, haroo jo valmiiksi sotkuista tukkaansa intoa hehkuen ja tapailee jalallaan jonkin sävelmän tahtia. Ennen kaikkea hän kohdistaa intensiivisen ja intoa hehkuvan katseensa senhetkiseen mielenkiinnon kohteeseensa ja omistautuu asialleen täydellisesti unohtaen kaiken muun. Nainen on yhtä kiinnostunut porkkanoiden kasvattamisesta, lapsenhoidosta, turhanpäivisistä kaupungilla kiertävistä juoruista, matemaattisista knoppitehtävistä, nuorison uusista muotivirtauksista, musiikista, ihmissuhteista, kemiallisista kaavoista, runoudesta, Rakentajauskovaisten laulutilaisuuksista, luunmurtumien hoitamisesta ja virranjakelun kytkentäkaavioista. Jotkut pahaa-aavistamattomat naisen kanssa juttusille eksyneet ovatkin saaneet Eikosta itselleen lannistumattoman ja pökerryttävän innostuneen keskustelukumppanin, joka on läsnä niin kauan, että saa kyltymättömältä tuntuvan tiedonjanonsa sammutettua. Sen jälkeen nainen kiittää sydämellisesti hymyillen ja katoaa keskustelun aikana tekemiään pieniä muistilappuja sormeillen matkoihinsa. Muistilaput ovatkin eräänlainen Eikon tavaramerkki kronikoitsijoiden parissa: Eikon sotkuisella käsialalla tuherrettuja ja merkitykseltään välillä täysin käsittämättömiä paperinpaloja putkahtaa esille mitä merkillisimmistä paikoista. Jopa Eiko itsekin yllättyy välillä iloisesti löytäessään jo kauan kadonneiksi luulemiaan ideoitaan milloin mistäkin epätodennäköisestä kolosta. Eiko tuntuu nuoren elämänsä aikana ehtineen kokemaan ja näkemään kaiken, muttei silti tunnu koskaan saavan tarpeekseen. Naista on joskus verrattu naurun säestämänä kyselyiässä olevaan pikkulapseen. ”Olkoonkin, että hänelle ei riitä vastaukseksi ’Koska minä sanon niin’ kuten kuuluisi”, Tarin on todennut ironisesti virnistäen.
Eiko on myös tyrmistyttävän häpeilemätön ja suorasukainen nainen. Mikään ei ole liian kiusallista tai omituista ehdotettavaksi ja puntaroitavaksi. Silloin, kun nuorempien kronikoitsijoiden korvat punoittavat häpeästä – ja Innan naama kiukusta – Eiko jatkaa kiinnostuneeseen sävyyn omintakeista teoriaansa välittämättä muiden reaktioista. Hän kyllä huomaa ne, saattaa kommentoidakin niitä uteliaaseen sävyyn, muttei pidä pahastumista, kiusaantumista ja häpeää kuin kiinnostavina ihmiskäytöksen reaktioina.
Eiko on sosiaalisissa suhteissaan yhtä intensiivinen kuin kaikissa muissakin toimissaan. Nainen on innokas keskustelija ja hyvä kuuntelija, mutta toiset pitävät hänen voimakasta luontoaan ja vahvaa läsnäoloaan miltei piinaavan häiritsevinä ja väistävät naista tämän kohdatessaan. Eiko viihtyy hyvin kronikoitsijoiden seurassa, mutta hänen luontainen uteliaisuutensa ja voimakas sosiaalisuutensa on johtanut siihen, että hän on kotonaan miltei missä tahansa. Ruokavaraston Nona on Eikolle hyvä ystävä ja tämän kautta nainen viettää usein vapaa-aikaansa ruokavaraston väen seurassa. Myös pormestari Kadenin avustaja Dana nähdään usein istumassa Eikon kanssa.
Pelaaja: Johanna V.
Calliacan palvelijat
EeshaNainen, 33 vuotta. Calliacan papitar.
"Kultaseni, mitä saisi olla?"
Eesha on kulkenut Calliacan huoneissa kohta 14 vuotta. Hänen sanotaan näkevän enemmän kuin muut papit ja papittaret - koskettavan jotakin salattua ja kiellettyä tuonpuoleisessa. Nainen itse ei puhu suhteestaan Calliacan oppeihin juuri koskaan, mutta hänen olemuksessaan ja syvälle katsovissa silmissään palaa kiehtova ja omituinen tuli, joka ei tunnu sammuvan milloinkaan.
Eeshassa on jotakin kesyttämätöntä. Kukaan ei tunnu varsinaisesti pääsevän papittaren muurien läpi, vaikka nainen suhtautuukin kaikkiin Arissan kansalaisiin samalla syleilevällä välittömyydellä. Hän puhuttelee "kultasina" samalla raukealla ja kutsuvan tuttavallisella äänenpainolla niin hallinnon korkea-arvoisia virkamiehiä kuin viemärihuollon likaisia työmiehiäkin, eikä epäröi halata, koskettaa ja pyyhkiä kyyneleitä surevien kasvoilta. Hän antaa itsestään auliisti voimavaroja muiden hyvinvoinnin takaamiseksi, muttei tunnu vastapainoksi itse koskaan laskevan ketään kunnolla lähelleen.
Siitä lähtien kun Eeshasta tuli Calliacan papitar, ovat monet Arissan kansalaiset käyneet hakemassa häneltä neuvoa ja puhumassa murheistaan. Näiden papittaren luota lohtua ja opastusta etsivien ihmisten määrä on vain kasvanut vuosien myötä, ja jotkut ovat puhuneet avoimesti siitä, kuinka nainen on muuttanut heidän elämänsä. Myös edeit käyvät Eeshan luona kukin säännöllisesti, mitä pidetään jo perin poikkeavana. Eesha on pitänyt kaikki kuulemansa salaisuudet omanaan vuosien saatossa ja monet pitävätkin häntä luotettavana naisena. Toisaalta Eeshan luona säännöllisesti pistäytyviä miehiä ja naisia pilkataan selän takana ja räikeimmät solvaukset väittävät papittaren jakavan kynttilänvalossa paljon muutakin kuin neuvoja ja Calliacan viisautta. Toiset sanovat, että Eeshalta saa mitä tahansa oikeasta hinnasta. Ei sillä, naisella olisi mitä jakaakin: Eesha on luonnostaan sulokas ja vetovoimainen yksilö, jonka keimaileva käynti ja silmissä leiskuva ilkikuri vetoavat etenkin vastakkaiseen sukupuoleen kuin luonnostaan. Tämän lisäksi nainen pitää huolta itsestään ja taistelee naiselliseen tyyliinsä Arissan käytännönläheisiä pukeutumiskoodeja vastaan. Eeshaa ei nähdä kaduilla kädet konerasvassa ja pukeutuneena työhousuihin ja villapaitaan, vaan nainen käyttää usein kuin kiusallaan runsaasti meikkiä, lakkaa kyntensä, kantaa yllään paljon koruja ja verhoaa vartensa epäkäytännöllisiin mekkoihin ja näyttäviin koristeluihin. Eeshassa on aina jokin eksoottiselta ja jännittävältä tuntuva yksityiskohta, joka saa päät kääntymään ja kaupungin naiset katsomaan otsaansa rypistäen tämän perään. Monet - etenkin nuoret - naiset ovatkin hieman häpeillen alkaneet jäljitellä joitakin Eeshan pukuja tai hiustyylejä: toiset pitävät niitä paheksuttavina ja turhamaisina, mutta samalla niihin on alkanut liittyä kutkuvaa tunnetta kielletystä ja kapinasta.
Pelaaja: Joanna M.
Saule
Mies, 30 vuotta. Calliacan pappi.
"Kokeilin sitä kerran ja se meni kirjaimellisesti päin persettä."
Saulesta on hankala saada otetta, eikä Calliacaa jo kymmenen vuoden ajan palvellut mies tunnu olevan tästä varsinaisesti pahoillaan. Päinvastoin, hän tuntuu nauttivan saadessaan hämmentää, hätkähdyttää ja herättäessään tunteita. Hänen näyttävä ja alati vaihtuva ulkonäkönsä - ja se, kuinka paljon mies pulittaa edeille rahaa voidakseen pitää sitä yllä - ovat jatkuvan supinan ja kohinan kohteena. Mies kantaa salamyhkäisenä ja jollakin tapaa miltei ylpeänä monia roolejaan, välittämättä ja alati muuttuvaisena, kuin tuuli. Muiden mahdolliseen paheksuntaan hän suhtautuu kiinnostuneen kohteliaasti tai lausuu jonkun sarkastisen ja kylmän kommentin tehden vastapuolen usein naurunalaiseksi.
Saulella on monia kasvoja. Olemassa on esimerkiksi se Saule, joka tarjoaa ihmisille Calliacan palveluksia ja sulkee tummin värein meikatut silmänsä etsiäkseen kuolleiden sieluja Rakentajien taivaalta. Se Saule, joka kuiskaa kasvot kiihkoa palaen rukoukset, kiroukset ja mantrat suitsukkeensavun mukana kohti tuonpuoleista ja valmistelee varjoesineet rituaaleja varten hartaana ja huolellisena. Se Saule, joka valelee tatuoidun kehonsa tuhkalla ja antaa kuoleman koskettaa itseään. Sen Saulen tietäväisessä hymyssä on jotain iätöntä, salaperäistä, lumoavaa.
On se Saule, jonka yhdistetään milloin kuhunkin Arissan naiseen tietäväisin ilmein, kohupuhein tai kauhistunein henkäyksin. Se Saule, joka virnistää susimaisen tietävänä, tarjoaa ensimmäisen juoman ja koskettaa käsivartta viivyttelevästi. Se Saule, jolle huomaat kertovasi liian nopeasti liian paljon - se, joka nojautuu istuimen selkänojaa vasten ja katsoo sinua hetken ajan niin, että kuulet sydämesi lyönnit hengityksesi raskaissa kaiuissa. Se Saule, joka ei koskaan ole vieressäsi seuraavana aamuna, kun heräät.
Ja viimeisenä on tietenkin se Saule, joka on veli ja perheenjäsen. Se Saule, jonka kasvot siliävät nauruksi ja suojelunhaluisen uhmakkaaksi rakkaudeksi silloin, kun hän on veljensä Ossen ja sisartensa Katin ja Mirranin seurassa. Se Saule, joka rakastaa perhettään sydäntäsärkevällä voimalla - oli se sitten nopea sipaisu pikkusisaren poskelle tai sarkastiseen sävyyn annettu härski parisuhdeneuvo, Saule on aina paikalla. Se Saule, joka pitää pyhänä tehtävänään tehdä välillä sisaruksiensa elämästä yhtä kaaosta - ja toisaalta se Saule, joka suojelisi omaa vertaan tarvittaessa vaikka hengellään.
Pelaaja: Janne L.
Ava
Nainen, 24 vuotta. Calliacan papitar.
"Mitä persettä sinä oikein luulet? Että me juoksemme pitkät päivät ja yöt Calliacan huoneissa eteerisesti liihotellen, viiniä läträten ja yliluonnollisia keskusteluja esi-isien kanssa käyden? Hemmetti, älä naurata minua. Tämä on raskasta työtä. En tarkoita vain kuolleiden kohtaamista ja kaikkea sitä paskaa, vaan sitä kaikkea muutakin. Jonkun pitää pitää Calliacan huoneet valmiina kaikkeen: puhdistaa, valmistella, suojata. Ja ruokkia koko lauma. Että anteeksi vaan, mutta Calliacan palvelijana minulta ei vaadita, että painelen ympäri Arissaa solmuvärjätyssä mekossa ja naama sudittuna näyttäen pahuksen tyhmältä. Saule ja Eesha hoitavat sen oikein hyvin kaksistaan."
Jos Eeshassa ja Saulessa on kummassakin jännittävää vieraan ja tulkitsemattoman tuntua, jota kaksikko vielä tyylittelevällä ulkomuodollaan korostaa, on Ava kuin isku palleaan heidän rinnallaan. Ava on käytännöllinen luihin ja ytimiin asti: hän arvostaa mukavuutta ja helppoutta yli kaiken muun, ja näyttääkin välillä suorastaan resaiselta muiden palvelijoiden rinnalla. Avassa on kuitenkin sellaista tuttavallista, maanläheisen rehellistä ja ronskin huumorin sävyttämää napakkuutta, josta on hankala olla pitämättä. Hän nauttii järjestellessään käytäntöä, suunnitellessaan asioita ja saadessaan upottaa kätensä johonkin konkreettiseen toimintaan. Paikallaan istumiseen ja mantrojen mutisemiseen Avan kärsivällisyys ei riitä.
Avalla on takanaan melko värikäs menneisyys: hän on vaikutusvaltaisen Merranin linjan perheen jäsen, jonka pään perheen maine ja valta tuntuivat sekoittavan. Ava on nuoruudessaan istunut eristyssellissä pitkiä jaksoja tekemiensä pikkurikkeiden takia ja huhujen mukaan ilmoitti tuolloin karkaavansa Edein mukana ulos ja jättävänsä Arissan taakseen. Hän ei vielä teini-ikäisenäkään osannut lukea kunnolla ja uhmasi jatkuvasti opettajiaan ja perhettään. Häntä pidettiin huolestuttavana aineksena.
Avan elämä muuttui, kun hänet sijoitettiin muutaman muun ongelmanuoren kanssa tiukasti vartioituun treva Branin ideoimaan sopeuttamis- ja koulutusohjelmaan. Ava ei ole puhunut noista ajoista jälkikäteen paljonkaan, mutta käy huhujen mukaan edelleen joka vuosi kiittämässä Brania henkilökohtaisesti. Koulutusohjelman avulla tyttö nimittäin saikin itsensä rimpuiltua siihen pisteeseen, että saattoi hyväksytyin tiedoin osallistua sektoritesteihin.
Kukaan ei vilpittömästi ole ymmärtänyt kuinka nuori rääväsuinen nainen päätyi Calliacan papistoon neljä vuotta sitten sitten, mutta sektoritestien lopputulosta vastaan ei käy kapinoiminen. Osa Arissan kansalaisista seurasikin mielenkiinnolla sitä hypnoottisen hykerryttävää näytelmää, jossa testejä seuranneen vuoden aikana Calliacan palvelijat ottivat Avan vastaan ja jakoivat nopealiikkeiselle naiselle salaisuutensa, tapansa ja oppinsa. Veikkauksia kiersi siitä, kuinka kauan kestäisi, kunnes joku Calliacan palvelijoista tai Ava itse kyllästyisi ja vaatisi harvinaista sektoritestien uusintaa. Ja kaikkien yllätykseksi - myös omakseen - Ava osoittautui sekä nopeaoppiseksi että pidetyksi papittareksi Calliacan huoneissa. Ehkä papittaren elämässä todella on jotakin sellaista, josta tämä räiskähtelevä ja levoton sielu on löytänyt rauhaa itselleen.
Ava on edelleen helposti kiihtyvä ja melkoisen huolettomasti yhteisiin sääntöihin suhtautuva nuori nainen. Myöskään kiroilusta ja melko suorasukaisesta töksäyttelystään hän ei ole päässyt eroon, mutta muut palvelijat suhtautuvat siihen ymmärtävästi - toisinaan jopa huvittuneesti. Hänessä on kuitenkin vilpittömän kömpelöä välittämistä ja lämpöä, joka tuikahtelee melko raisun kuoren alta esille tuon tuosta. Toissavuoden kuumetautiepidemian aikaan Ava vietti tuntikausia lääkinnän apuna ja hänet nähtiin usein kulkemassa kotiinsa yömyöhällä hartiat itkusta tärähdellen. Lohduttajille hän tosin haistatti tyylilleen uskollisesti ja tylysti pitkät.
Eesha oli Avan perehdyttäjä temppelillä ja nämä kaksi kovin vastakkaista naista ovat löytäneet toisistaan ystävät. Myös Saulen seurassa Ava viihtyy mielellään, etenkin miestä piikitellessään ja tämän lakonisia vastalaukauksia vastaanottaessaan. Tämän lisäksi - niin ristiriitaista kuin se onkin - Ava on löytänyt ystävän myös vartijoiden Arikasta, joka oli vielä muutamia vuosia sitten hänen arkivihollisensa. Kahdessa räiskyvässä naisessa on paljon samaa.
Avalla on kaksoissisko Allora, joka työskentelee treva Branin apulaisena. Hänellä on tämän lisäksi isoveli Iset ja pikkuveli Celor, joka menehtyi puoli vuotta sitten tapaturmaisesti. Celorin kuolema oli Avalle selkeästi raskas paikka, eikä naista nähty kuukausiin Calliacan huoneissa. Muun perheensä kanssa Ava ei tule mainittavan hyvin toimeen: Alloran kanssa nainen tuntuu saavan riidan aikaiseksi aiheesta kuin aiheesta ja Isetin kanssa hän on jäykän muodollinen ja välinpitämättömän oloinen.
Pelaaja: Laura H.
Jine (hasardihahmo)
Nainen, 23 vuotta. Tuoreruoka-asiantuntija.
Jine on sektoritestinsä vuosi sitten suorittanut nuori, elämäniloinen ja touhukas nainen, jonka on vitsaillen sanottu kai syntyneenkin esiliina päällä. Jine sai sektoritesteistään korkeat pisteet ruoka- ja varastohuoltosektoreille, ja hänet sijoitettiin osaksi leipurien ja kokkien ryhmää, joka huolehtii Arissassa tehtävän tuoreruoan valmistuksesta. Vaikka arjessa Jine on tavallisesti nauravainen, hieman hössöttäväisyyteen taipuva ja lämminsydäminen nainen, hänen keittiössään ei parane pelleillä lainkaan. Ruoanlaittoon nainen suhtautuukin kurinalaista tarkkuutta ja äidillistä rakkautta sekoittavalla asenteella. Hän voisi puhua resepteistä ja rajallisten aineiden hyödyntämisestä tuntikaupalla, ja liimautuu usein viljelytekniikan ja ruokavarastoista vastaavien ihmisten seuraan kysymyksineen ja ehdotuksineen. Jine on tällä hetkellä sektorilainassa Calliacan palvelijoiden sektorilla: pohjoissektorin Calliacan huoneissa on ollut kuluneen vuoden aikana jo kolme ruokamyrkytysaaltoa - ei mikään mairitteleva huomio, kun ottaa huomioon sen että palvelijoiden lisäksi sairastuneiden joukossa on ollut koko rypäs työkyvyttömiä ja sairaita, joille Calliacan palvelijat käyvät jakamassa ruokaa päivittäin. Jine onkin viettänyt viimeiset päivät tutustumalla Calliacan palvelijoiden ruoanlaittotiloihin ja -tapoihin sekä jakanut murhaavia silmäyksiä paikoin hyvinkin vapaamielisesti siisteyteen suhtautuville papeille ja papittarille. Hän on kulkenut palvelijoiden perässä vuoroin leuka auki loksahdellen, vuoroin päivitellen, mutta sulattaen sydämet huolehtivaisen lämpimällä asenteellaan - ja uunituoreilla pikkuleivillä.Jinella on kahdeksantoistavuotias pikkusisar Pea, johon Jine suhtautuu äärimmäisen holhoavasti ja suojelevasti.
Pelaaja: Riikka P.
Opetus
Rienne (hasardi-hahmo)Nainen, 36 vuotta. Ylemmän asteen opettaja.
Rienne on syvälle rakenteisiin juurtunutta hallintosektorin vakiokalustoa: hän on ollut opettaja sektoritestiensä suorittamisesta lähtien ja tuntuu olevan kuin kotonaan Arissan tulevaisuudentoivoja kohti aikuisuutta luotsatessaan. Hän suhtautuu elämään, työhönsä ja velvollisuuksiinsa ehtymättömällä määrätietoisuudella, eikä tunnu koskaan lannistuvan - eikä myöskään antavan oppilailleen lupaa luovuttaa. Rienne aloitti työnsä ensin esikoululaisten parissa, mutta siirtyi kymmenen vuotta sitten työskentelemään sektoritesteihinsä valmistautuvien nuorten arissalaisten valmentava opettajana. Hän vaikuttaa löytäneen kutsumuksensa tältä tontilta. Rienne on nuorten keskuudessa erittäin pidetty hahmo, jonka pääasiallinen tehtävä on enemmän opintojenohjaajan kuin varsinaisen aineenpettajan tontilla, vaikka hän toki parhaansa tekee oppilaita sektoritestejä varten valmistaessaan. Nuoret luottavat Rienneen, jossa on kylmien ja etäisten auktoriteettihahmojen vastapainoksi rempseyttä, rikkiviisautta ja huumorintajua. Rienne ei yritä olla kenenkään paras ystävä, eikä suostu katsomaan sormiensa läpi kukkoilua tai laiskottelua, mutta häntä kunnioitetaan silti ja hänelle uskoudutaan asioista, joista ei puhuttaisi vanhemmille. Riennen elämän kyllästämä ja mustaksi kypsynyt asenne yhdessä sarkastisen terävän huumorintajun kanssa tuntuvat olevan hänen valttikorttejaan nuorten parissa. Rienne välittää syvästi oppilaistaan siitä huolimatta, ettei epäröisi kutsua näitä idiooteiksi tai laiskureiksi tilanteen niin vaatiessa. Rienne on valmentanut nuoria sektoritestejä varten kuluneen vuoden ajan, ja nyt jäljellä on enää viimeinen rutistus. Etenkin Varko on hänen murheenkryyninsä jo monen vuoden ajalta, poika kun on reputtanut testit jo kahdesti.
Pelaaja:
Huolto
NessaNainen, 29 vuotta. Ylipäällikkö.
"Ymmärrän kyllä, että sinulla on ollut raskasta kotona viime kuukausina. Et voi silti tehdä työtäsi näin huonosti tai joudun siirtämään sinut syrjään tämän projektin parista. Olen pahoillani, mutta rakennus- ja huoltosektori on Arissan keskus. Meidän on onnistuttava."
Rakennus- ja huoltosektori ei ole helpoimpia vastuualueita Arissassa. Kaupungin putkiston ja virranjakelun toimivuus on kriittisen elintärkeää jokapäiväisen elämän toimimiselle, mutta resursseja ja työvoimaa ei silti koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Jos rakennus ja huolto tekevät virheen, sen huomaa usein hyvin konkreettisesti koko Arissa. Haalareissaan Arissan kaduilla syöksyvillä huoltomiehillä tuntuu aina olevan kiire - milloin putki vuotaa, milloin sähköt ovat poikki ja milloin viemäreissä on tukkeumia. Kiireen keskellä heidän tulisi olla kuitenkin huolellisia, jottei vika toistu uudelleen. Sen lisäksi että työ tarjoaa omat hankaluutensa rakennus- ja huoltosektorin väelle, ovat myös työntekijät itsessään melkoinen lauma persoonallisuuksia.
Nessa on onnistunut pitämään Arissan johdon tyytyväisenä työpanokseensa haasteista huolimatta, eikä sektorivalvoja Amritillakaan ole kuin harvoin mitään isompaa huomautettavaa sektorin toiminnasta. Tällä on kuitenkin hintansa. Arkensa keskellä Nessaa voitaisiin kutsua huumorintajuiseksi, herkäksi ja miltei haaveilevan hyväntuuliseksi naiseksi. Hän uskoo Rakentajien paluuseen, tekee vapaaehtoistyötä, huolehtii perheestään ja ystävistään ja laulaa kuorossa. Hän on seurallinen ja nauravainen nainen, josta on hankala olla pitämättä. Arkinen ja miellyttävä Nessa jää kuitenkin odottamaan kotioven taakse joka aamu, ja työpöydän ääreen asettuu toinen nainen. Nessa on esimiehenä tehokas ja tinkimätön. Hän vaatii alaisiltaan täydellistä omistautumista, huolellista työpanosta ja positiivista asennetta. Jos teet virheen, saat kuulla siitä asiallisesti, mutta napakasti. Tiukkuus ei kuitenkaan tarkoita suoranaista epäreiluutta: Nessa kyllä pyrkii tekemään kompromisseja silloin, kun näkee niiden olevan tarpeellisia ja pyrkii ymmärtämään alaistensa elämää myös työpaikan ulkopuolella. Hän pitää myös huolta työntekijöidensä oikeuksista parhaansa mukaan, järjestää kehityskeskusteluja, muistaa alaisten merkkipäivät ja palkitsee osaamisen tarkoin valituilla, lyhtytsanaisilla kehuilla tai ylimääräisillä leimakorteilla.
Monet ovat huomanneet, että Nessan sisällä asuu myös työasioissa pieni idealisti: naisella on korkealentoisia suunnitelmia siitä, kuinka Arissan järjestelmiä voitaisiin parantaa ja miten työolosuhteista voitaisi tehdä parempia. Kenellekään ei ole tullut yllätyksenä se, että nainen on asettunut ehdolle tulevaan raativaliin - sitä sen sijaan odotetaan mielenkiinnolla, aikooko nainen valjastaa parhaimmillaankin hajanaisen alaisjoukkonsa tuekseen.
Nessalla on isosisar Dana ja pikkuveli Vin. Sisarusten välit ovat hyvät ja läheiset ja Nessan tiedetään olevan perheihminen henkeen ja vereen asti. Arissan kaduilla kiertää sitkeä huhu siitä, että Nessa haluaisi myös oman perheen jonakin päivänä, mutta haave näyttää tällä hetkellä kovin kaukaiselta - työ vie naisen aikaa melkoisissa määrin, eivätkä raativaalit tilannetta helpota, ja tämän lisäksi Nessa ei ole väittämien mukaan koskaan edes seurustellut.
Pelaaja: Nonna L.
Osse
Mies, 32 vuotta. Huoltopäällikkö: putkisto, virranjakelu ja generaattori.
"Mitä sinä siellä teet? Emmekö me jo kokeilleet sitä liitintä ja todenneet, että se ei toimi? Ennen kuin lähdimme ruokatauolle? Sinunhan piti jäädä pitämään kaapelin päät yhdessä... jotta minä voin käydä katkaisemassa.. ai niin ... tämän osion virranjakelun pääkeskuksesta... Niin, tietenkin! Katsos, Karnella oli syntymäpäivät ja Kat oli leiponut piirakan... Varastosta saa taas omenaa. Sinun palasi on taukotilan pöydällä. Öh.. Aivan, menen nyt katkaisemaan virran. Hyvää työtä! Tulen ihan kohta takaisin... Hmm. Olikohan... niin, pähkinää se taisi olla... Niin ja pitää todeta, että onpa mielenkiintoinen ratkaisu sitoa itsesi sivuttaispalkkiin ristivöillä. Säästää varmasti käsivoimia? Nerokasta. Ja kyllä, aivan, minä menen. Tulen ihan pian takaisin. Älä mene minnekään. Eh. Eteenpäin!"
Osse-parka, sanovat jotkut. Ei ole helppoa olla Arissan kriittisimpien ylläpito- ja elossapitojärjestelmien huoltopäällikkö. Ei etenkään, kun putkistosta, generaattorista ja virranjakeluista on vastattava Nessan kaltaiselle vaativalle esimiehelle. Ei ole myöskään helppoa olla esikoinen ja virallinen perheenpää neljän eläväisen sisaruksen parvessa.
Asioita ei varsinaisesti auta se, että Osse itse ei ole luonteeltaan kaikkein järjestelmällisin, organisointikykyisin tai kylmähermoisin mies, päinvastoin. Missä on ongelmia, siellä on yleensä myös Osse. Vaihtoehtoisesti joko niitä aiheuttamassa, jälkiä korjaamassa tai tekemässä molempia yhtä aikaa. Osse ei varsinaisesti ole luonteeltaan säheltävää tai katastrofialtista tyyppiä - mies on pikemminkin rauhallisuuden ja järkkymättömyyden joviaali perikuva - mutta hajamielisyyttä Osseen mahtuu useamman ihmisenkin edestä. Huollon työntekijät ovat jo tottuneet siihen, että tavarat katoilevat, päivämäärät unohtuvat ja muistutukset menevät välillä esimiehen toisesta korvasta sisään vain kadotakseen jonnekin ennen kuin edes ehtivät toisesta korvasta ulos, aloilleen juurtumisesta puhumattakaan. Silti Osse on huoltopäällikkö ja vieläpä virassaan kunnioitettu sellainen.
Ossen hajamielisyys nimittäin on tuotteliasta Arissalle. Mies on teknisesti erittäin lahjakas yksilö - suorastaan suvereenin nerokas - eikä Arissassa olekaan yhtäkään teknistä ratkaisua tai järjestelmää, jota Osse ei tuntisi tai hallitsisi. Miehen mieli suoltaa ulos ideoita, teorioita ja keksintöjä toinen toisensa perään. Huollossa ollaan jo totuttu siihen, että Osse saattaa kesken kaiken työpäivää lähteä itsekseen mutisten ja työvuorolistojen taakse muistiinpanoja piirustellen työpisteeltään ja kadota jonnekin putkiston uumeniin palaten vasta seuraavana aamuna. Tuloksena voi olla esimerkiksi neronleimaus virranjakelun uudelleenreitityksestä. Ossen ajatus myös karkailee säännöllisesti: työtoverit ja perhe osaavat jo suhtautua siihen, että mies saattaa mietteliäänä tokaista jonkin arkisen keskustelun lomassa aiheeseen täysin liittymättömän, epärelevantin kommentin ja nyökätä tyytyväisesti sen perään odottaen muilta palautetta idealleen. Osse on myös menestyksekkäästi tuskastuttanut vuosien varrella joitakin virkatovereitaan esimerkiksi vuotavan putken äärellä minuuttitolkulla hiljaa seisoessaan ja pohtiessaan - hyvällä tuurilla ratkaisua vuodon paikkaukseen, huonommalla lykyllä sitä, jättikö kaasun päälle kotoa lähtiessään.
Osse on pienistä puutteistaan huolimatta pidetty kollega; silloin, kun mies on ongelmissa hallinnollisten velvoitteidensa kanssa, alaiset pitävät hänet kartalla ja ovat useimmiten valmiit katsomaan läpi sormien hänen joitakin puutteitaan. Osse nimittäin vilpittömästi yrittää kohdella muita ystävällisesti, herrasmiesmäisesti ja kunnioittaen. Hän välittää työntekijöistään ja yrittää ymmärtää silloinkin, kun on autuaan tietämätön siitä mikä on pielessä tai miksi. Osse on aina rauhalliseen ja hyväntuuliseen tyyliinsä paikalla sovittelemassa riitatilanteita, kannustamassa alaisiaan ja myös taputtamassa kömpelösti olkapäälle silloin, kun tuore työntekijä on itkun partaalla jonkin rutiinitoimenpiteen möhlittyään ja Nessan tiukkasanaista palautetta vastaanottaessaan. Osse on läpikotaisin hyväntahtoinen mies, jolla ei ole koskaan kiire ja joka ei näytä koskaan olevan vihainen. Sen sijaan mies suoranaisesti tuskastuu silloin, jos asiat alkavat kaatua hänen niskaansa valtavina epäkohtien parvina tai jos tilanne muuttuu liian nopeasti liian kaoottiseksi.
Ossella on veli Saule ja pikkusiskot Kat ja Mirran, jotka piikittelevät hajamielistä isoveljeään jo tavan vuoksi.
Pelaaja: Eetu P.
Kat
Nainen, 29 vuotta. Huoltoryhmän johtaja: putkisto.
"Jos putki vuotaa, tunge äkkiä jotain vuotokohtaan. Minä suosittelen teippiä, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun putkiston uusi kaveri tilkitsisi vuorokauden ajan reikää sormellaan odottaen, että Osse lähettää paikkaajan. Teippi on hyvä, usko pois."
Otsaansa rypistelevä ja niskaansa raapiva Osse ja tämän vierellä malttamattomana työkalupakkiaan aukova ja sarkastisin kommentein työtä vauhdittava Kat ovat huvittaneet huollon sektorille saapuvia uusia nuoria työntekijöitä vuosi toisensa perään. Kumpikin on huoltotöiden rautainen ammattilainen, mutta Kat on kuin sähköisku loivaliikkeisemmän isoveljensä rinnalla. Naisella on aina jotakin työn alla ja ideoitavana: olipa kyseessä sitten uusien putkistolinjojen reittisuunnitelma tai sektorin tulosjuhlien iltaohjelma, Katilla on varmasti jotakin mielessään. Hän tuntuu olevan miltei pelottavan kiinnostunut kaikesta ja kaikista ympärillään ja on ihmisparven keskellä kuin kotonaan. Toiset pitävät kovaan ääneen nauravaa ja melkoiseen huolettomasti tiettyihin sääntöihin suhtautuvaa Katia vastuuttomana, mutta nainen on pitänyt huolta siitä, ettei kenelläkään ole pahaa sanottavaa hänen työstään, päinvastoin. Nainen ylennettiin huoltoryhmän johtoon kaksi vuotta sitten.
Vaikka huollon viemäreille tuoksahtavat ja likaiset työntekijät ovat Katille kuin oma perhe, hän suhtautuu samalla intohimoisella suojelunhalulla ja lämmöllä myös omiin verisukulaisiinsa. Katista on tullut nelikon jonkinlainen äitihahmo sisarusten vanhempien menehdyttyä muutamia vuosia sitten: Isoveljet Saule ja Osse saavat kuulla säännöllisin väliajoin kunniansa Katin kirjoittamattomia sääntöjä rikottuaan ja pikkusisar Mirraniin kiinnostuneita katseita luoneet nuorukaiset ovat törmänneet tyttöä ulos hakiessaan tuimailmeiseen portinvartijaan. Kuuluisa on myös tapaus, jossa eräs generaattori-insinööreistä loukkasi Ossen arvovaltaa ja jonka yhteydessä Kat antoi nyrkkinsä puhua. Osse sai sisarensa rauhoiteltua, mutta Kat sai mustan silmän, sakkojen ja putkassa vietetyn yön lisäksi itselleen tietynlaisen maineen, josta toisinaan kuulee vieläkin ilkikuriseen sävyyn työpaikallaan.
Monen muun kuumana käyvän raudan lisäksi Katin elämässä tärkeää roolia on näytellyt jo yli vuoden ajan hänen tyttärensä - lapsi saa Katin piirteet pehmenemään ja rääväsuiset puheet vaihtumaan hyssyteltyihin lastenlauluihin. Toisaalta lapseen liittyy myös tiettyä pahennusta, sillä niin Kat kuin muukin hänen perheensä on kieltäytynyt puhumasta siitä, kuka tytön isä on.
Pelaaja: Annukka Partanen (pj-hahmo)
Adit
Nainen, 21 vuotta. Huoltoteknikko: putkisto.
"Eihän kukaan ole mennyt varaamaan illalla itselleen ohjelmaa? Loistavaa! Nyt olette!"
Aditilla on huhujen mukaan takanaan melkoisesti koettua ja nähtyä elämää. Aditin äiti Liessa menehtyi tytön ollessa vasta kahden, ja Adit jäi surun murtaman isänsä kanssa kahden suruun ja pimeyteen. Vaikka Tarin yritti kaikkensa tyttärelleen hyvän elämän suodakseen, oli Adit silti lapsena arka, pelokas ja voimakkaita raivokohtauksia saava tyttö, joka suhtautui kaikkeen ja kaikkiin isäänsä lukuunottamatta vihamielisesti. Hänestä tulee vielä edei, ihmiset kuiskailivat. Sama linja jatkui koulun alkaessa halki koko Aditin varhaisnuoruuden ja teini-iän. Nuori nainen kasasi huolellisesti vihaiset ja piitaamattomat muurit ympärilleen. Ainoa häntä kiinnostava kouluaine oli käsityötaito. Koneita purkaessaan ja osista uusia kootessaan Adit tuntui hetkeksi vapautuvan täysin - tiukka viiva otsalta katosi, keskittynyt into täytti nuoren naisen.
Kolme vuotta vanhemman, hemmotellun ja elämänjanoisen Alloran tapaaminen muutti Aditin elämän. Kaikki saman ikäluokan nuoret tuntevat edelleen kummatkin tytöt nimeltä: Alloran seurassa Adititsta kasvoi nauravainen ja huomiosta nauttiva nainen, joka oli aina perillä kaupungin juoruista, pelasi ihmissuhdepelejä taitavemmin kuin kukaan muu ja tiesi toden teolla kuinka juhlia. Adit oli yhdessä Alloran kanssa pitkään Arissan nuorten tiiviimmin seuraama kaksikko, mehiläiskuningatar ja lakeija, kuten toiset tylysti totesivat. Tarkkasilmäisemmät sen sijaan kysyivät, kumpi ohjaksista todella piteli - Adit vai Allora? Yhtä kaikki, Alloran seura tuntui tekevän hyvää sulkeutuneelle ja jurolle Aditille, joka avautui maailmalle ja ihmisille ympärillään hitaasti. Naiset ovat edelleen läheisiä ystäviä keskenään.
Adit suoritti sektoritestinsä vuosi sitten ja hänet sijoitettiin odotetusti huollon ja rakennuksen sektorille. Nuori nainen on viihtynyt uudessa työssään mainiosti, etenkin kun on löytänyt itselleen mieluisen vastaparin huumorintajuisesta ja hyväntuulisesta Katista. Adit on säilyttänyt työyhteisössään tietyn maineen ryhmän juorukoneistona ja räikeimpänä juhlijana, mutta nainen on rauhoittunut sitten villeimpien nuoruuden päiviensä. Hän tuntuu tällä hetkellä olevan onnellinen ja koko lailla tyytyväinen elämäänsä. Myös isän uusi rakkaus, Unien, sai Aditilta siunauksen kolme vuotta sitten perheeseen saapuessaan. Adit onkin lähentynyt isänsä Tarinin kanssa huomattavasti kuluneen viiden vuoden aikana, kun menneisyyden haamut ja äidin kuolema ovat vihdoin jääneet pysyvästi historiaan.
Pelaaja: Taru K.
Iset
Mies, 34 vuotta. Huoltoteknikko: virranjakelu ja generaattori.
"Potkaise sitä uudelleen?"
Iset on Merranin linjan - yhden kaupungin vaikutusvaltaisimman suvun - esikoinen, muttei ole millänsäkään siitä, että perheen oletuksien vastaisesti sektoritestit sijoittivat hänet kahdenkymmenen ikäisenä huolto- ja rakennussektorin likaisiin ja ahtaisiin työolosuhteisiin. Sektoritestit ovat viisaampia kuin me itse, Iset tapaa siteerata treva Brania ja nauraa usein päälle, että viihtyy paljon paremmin naama konerasvassa ja kiintoavain kädessä kuin pyörittelemässä kynää jonkun virkamiehen tomistolla. Iset on ollut huollon vakiovalustoa ja vuosikausia ja reipas, ystävällinen ja sulava mies on usein se taho, jonka Osse asettaa perehdyttäjäksi uusille työntekijöille heidän huoltoon tutustuessaan. Isetissa on veljellistä toverillisuutta ja lämmintä huolenpitoa, jota hän tuhraa kursailematta ystäviinsä ja lähimpiin työtovereihinsa. Miehen hersyvä huumorintaju on sekin jo vuosikausien ajan viihdyttänyt ihmisiä hänen ympärillään, ja häntä pidetään mainiona seuramiehenä. Työssään Iset väläyttelee analyyttista ja loogista ajattelutapaansa, jota hän maustaa aimo annoksella tervettä järkeä ja kykyä soveltaa lievää väkivaltaa oikkuilevien generaattorikaappien korjaamiseen. "Potkaise sitä" on yksi Isetin pitkäaikaisimmista korjausmanööveriohjeista, josta on alemman sektoripäällikkö Nessan harmiksi tullut lentävä lause huollon keskuudessa.
Isetilla ja hänen perheelläään, Merranin linjalla, on monimutkainen suhde. Iset on äärimmäisen velvollisuudentuntoinen mitä perheen tahtoon tulee ja vietää usein vapaa-aikaansa sukulaistensa kanssa. Hänelle suvun maine ja kunnia ovat tärkeitä, ja Merranin linja onkin yksi niistä harvoista asioista, joista Iset ei vitsaile. Hän tuntuu suhtautuvan sukuunsa toisaalta kiivaan omistavasti ja suojellen, toisaalta perheen sisäiset kahnaukset ja riidat tuntuvat välillä harmittavan miestä enemmän kuin hän tahtoisi myöntää. Perheeseen kuuluvat vanhempien lisäksi Isetin pikkusiskot Ava ja Allora, jotka ovat kaksoset. Tämän lisäksi lapsilaumaan kuului vielä kuopus Celor, joka kuitenkin kuoli runsas puoli vuotta sitten tapaturmaisesti. Iset otti tapahtuneen raskaasti ja sai treva Branilta jopa kuukauden mittaisen sairasloman suruaikansa työstämiseen. Ajan kuluessa ja ystävien avulla mies on kyennyt muistelemaan veljeään myös vinoin hymyin ja jättämään surun taakseen.
Pelaaja: Janne V.
Aella
Nainen, 41 vuotta. Huoltoteknikko: virranjakelu ja generaattori.
"Ja mitä sinäkin siinä mulkoilet? Tule auttamaan ennen kuin perseesi kasvaa kiinni siihen seinään. Minä puhun sinulle, reikäpää! Juuri sinulle, ala tulla sieltä!"
Aella on ollut huollossa jo 21 vuoden ajan, ja tuntee jokaisen niksin, työkalun ja korjauskeinon kuin omat taskunsa. Hän muistaa suuren tulvauhan ja on ollut läsnä silloin, kun viemäristä löydettiin salaperäinen ruumis viisitoista vuotta sitten. Hän tuntee kaikki työntekijät nimeltä ja tietää kertoa jutun jos toisenkin kaikkien putkistossa ja generaattorisaleissa viettämiensä vuosien varrelta. Nainen toimiikin tarvittaessa kokemuksen äänenä, jonka neuvot ja suositukset kuunnellaan huolellisesti.
Luonteeltaan Aella on varsinainen kuumapää, jonka läheiset joutuvat silloin tällöin tahtomattaan jarrumiehen rooliin. Kiukkuinen ja suustaan paha Aella on ollut ongelmissa useammin kuin moni tohtisi laskeakaan, sillä hänen kielensä käy nopeammin ja terävämmin kuin olisi tarve ja nainen yltyy kiihtyneenä helposti harkitsemattomiin tekoihin ja sanoihin. Yhtä usein kuin Aella raivoaa kanssaeläjilleen täynnä tulta ja tappuraa, kulkee hän kuitenkin nolostuneen näköisenä kulmiensa alta pälyillen ja käy pyytelemässä anteeksi kovia sanojaan. Kiukkuinen kipinä syttyy nopeasti, mutta ei sen sammumiseenkaan mene kauan aikaa. Aellan mielenmaisemaa ja toimia tuntuukin leimaavan aina jonkinlainen alitajuinen kiire: siinä vaiheessa kun Osse on saanut taukotilassa suustaan yhden lauseen, Aella on ehtinyt kertoa päivän juorut, valittaa jostakin mitättömästä asiasta miltei raivoa kiehuen tovereilleen, syödä eväänsä ja naputella levottomasti kynsillään pöytää vasten kaksi ensimmäistä säkeistöä Arissan kansalaislaulusta.
Vapaa-ajallaan Aella rakentelee ja suunnitelee mielellään erilaisia koneita ja mekaanisia keksintöjä. Hänellä on aina jokin nikkarointiprojekti työn alla, ja naisen oma-aloitteisuutta ja kätevyyttä arvostetaan huollossa kovasti. Aella myös jakelee rakentelemiaan aparaatteja ja keksintöjä melko huolettomasti eteenpäin lahjoiksi ja auttaa aina mielellään teknisten ongelmien korjaamisessa.Aella osaakin olla halutessaan myös huolehtivainen ja lempeä, ja näyttää tätä puoltaan ilahduttavan usein työtoveriensa ja perheensä parissa. Tuolloin naisen silmiin syttyy nauru ja hän tekee kaikkensa voidakseen olla avuksia ja kirkastaakseen murheellisesti alkaneen päivän. Kukaan ei kenties kutsuisi Aellaa päin naamaa äitihahmoksi, mutta sitä hän tavallaan on huollon työtovereilleen.
Aellan todellinen ylpeys on hänen poikansa Efa, joka on sijoitettu sektoritestiensä jälkeen hallintosektorille Amiritin apulaiseksi. Sektorivalvoja Amritin hyytävä suhtautuminen Efaan ja nuoren miehen työpanokseen on selkeästi saanut Aellan sotajalalle, ja Aellan lähipiiri odottaa kauhulla tulevaa yhteentörmäystä kahden tiukan naisen välillä. Aellalla on myös sisar Vanora, kaupungin ylitulkitsija, joka on kaikessa rauhallisuudessaan ja diplomaattisuudessaan kuin siskonsa käänteinen peilikuva. Sisarukset ovat silti hyvin läheisiä toisilleen. Sanottiinpa Aellan luonteesta ja räiskähtelevästä käytöksestä mitä tahansa, ystäviensä ja perheensä tukena nainen seisoo aina eikä koskaan voisi seurata sivusta, jos kokisi viattoman saavan läksytystä turhaan. Naisella on kiivaus oikeudentaju, eikä hän epäröi astua esiin kokiessaan sitä loukattavan.
Pelaaja:
Karne
Mies, 25 vuotta. Huolto- ja ylläpitoteknikko: Putkisto ja jätehuolto.
"Kiitos ilmiselvästä huomiosta. Tottakai, minä haisen paskalle. Minä olen töissä jätehuollossa. Näkisitpä sen kaverin, jonka harteilla istun vaihtamassa putkien pultteja. Onneksi saamme työsuhde-etuna Sonnalta jotain reppuruiskuissa toimitettavaa saippuaa, jolla lähtevät myös vaatteista värit. Minusta se haisee kuolleelle, mutta naiset ovat aina pitäneet vaarallisista miehistä, eikös?"
Elämä ei ole ollut Karnelle reilu, sanotaan. Sanotaan myös, että on ihme, että mies edelleen jaksaa tehdä töitä Arissan eteen, vaikkei kaupunki ole koskaan antanut hänelle muuta kuin kyyneleitä. Oli miten oli, Karnella olisi paljon syitä olla katkera. Pojan isä Naten tuomittiin kronikoitsija Tarinin morsiamen Liessan murhasta 20 vuotta sitten kuolemanrangaistukseen. Vaikka Naten tunnusti tekonsa, kaupungin kaduilla kulki julkisen teloituksen jälkeen vielä pitkään huhuja siitä, että tapaus ei ollut niin yksiselitteinen kuin miltä päällepäin näytti. Karne ei ole koskaan puhunut viattoman nuoren naisen murhanneesta isästään tai hänen teloituksestaan, ja harvat uskaltavat kysyä asiasta epävakaiselta mieheltä.
Karne on melkoinen tapaus, on aina ollut. Hän ei varsinaisesti kouluaikoinaan ollut luokan suosituin oppilas, päinvastoin. Hänen isänsä tarina olisi jo itsessään riittänyt takaamaan muiden epäluulot ja torjumisen, eivätkä tilannetta tehneet lainkaan helpommaksi pojan vaikeat käsien pakkoliikkeet ja änkytys, jotka kumpikin olivat tulleet jäädäkseen teloituksen jälkeen. Sen lisäksi ikätovereitaan kohtaan pidättyväinen, levoton, näsäviisas ja epäkohtelias poika onnistui lähinnä ärsyttämään ja kiihdyttämään tunteita kaikkialla minne meni. Hänellä ei ollut estoja kutsua kemian työpariaan lihavaksi tai huomauttaa liikuntatunnilla vapaapallojoukkueen isokokoiselle kapteenille tämän pelikuvioiden olevan vailla järkeä. Huippuarvosanat lähes kaikissa aineissa olivat lopullinen varmistus sille, että pienikokoinen ja luiseva poika sai selkäänsä isommiltaan joka ikisenä päivänä opintojensa ajan viisivuotiaasta aina sektoritestien aamuun asti. Ja täysin vailla itsesuojeluvaistoa Karne palasi kouluun mukiloituine naamoineen ja töykeine kommentteineen joka ikisenä aamuna kuin uhmallaan.
Karnessa on sarkasmia ja pikimustaa huumorintajua enemmän kuin yhteen ihmiseen luulisi sovulla mahtuvan. Miehellä ei ole aikaa sosiaalisille kaunokiertelyille eikä pienille kohteliaisuuksille, vaan hän täräyttää itseensä ilmeisen tyytyväisenä jonkun purevan kommentin ilmoille sillä hetkellä, kun sitä kaikkein vähiten kaivattaisiin. Hänellä ei ole minkäänlaista ongelmaa olla sosiaalisesti epäkorrekti väärässä paikassa väärällä hetkellä ja miehen kynnys kutsua ventovieraita ihmisiä idiooteiksi on melkoisen alhainen. Myöskään ilmeisten tosiasioiden pyörittelyä työasioiden äärellä Karne ei siedä lainkaan. Hän työskentelee usein mieluusti yksin, sillä kokee työparin sekä hidastaaksi että rasittavaksi sosiaaliseksi vaatimukseksi.
Karne on kuitenkin tunnollinen ja pidetty työtoveri. Huollon työilmapiiri on aina ollut melko suvaitseva, ja Karnen räävittömät kommentit jätetään omaan arvoonsa tai niihin vastataan samalla mitalla. Kaikki ovat kuitenkin huomanneet Karnen selkeän älykkyyden, tunnollisuuden ja pienet eleet, joilla mies arvostustaan osoittaa. Itse kunkin työhaalareiden taskuun silloin tällöin ilmestyvät leimakortit ja muut pienet lahjat on huollossa kuitattu jo vuosia Karnen tekosiksi, mutta mies itse kiistää moisen kättään heilauttaen.
Karne ei tunnu mahtavan mitään sille, että tuskastuu välillä ihmisiin ympärillään toden teolla, eikä osaa purkaa tunteitaan kovinkaan rakentavalla tavalla. Hän on sosiaalista pelisilmää vaativissa tilanteissa kömpelö ja kärsimätön ja toisinaan edelleen alkaa änkyttää tai saa käsiinsä nykiviä pakkoliikkeitä. Tuolloin hän pakenee kiroillen omiin oloihinsa. Mies valitseekin seuransa vapaa-ajalla melko tarkasti ja viihtyy pääasiassa työtovereidensa kanssa. Nämä suhtautuvat töksäyttelevään ja omalaatuiseen Karnaan mutkattomasti ja hyväksyen. Vaikka Karne vastaa Aellan kipakoihin kommentteihin sarkastisen pistävästi, tuskastuu Ossen hitauteen kiroillen, väistelee Isetin huumorilla ryyditettyä kehua hämmentyneenä, tuijottaa sosiaalista ja nauravaista Aditia kuin Rakentajien toista tulemista ja kuittaa olkapäilleen heitetyn Katin käsivarren "hullun naisen kiintymyksenosoitukseksi", hän näyttää hetken ajan niin tyytyväiseltä, että miehen voisi väittää löytäneen paikkansa Arissassa.
Pelaaja: Antti K.
Lääkintä
AnaNainen, 39 vuotta. Lääkinnän johtaja.
"Tiedän kyllä, että Ylläpidon resurssit ovat olleet viime vuodet niukat, mutta voisin silti kuvitella, että heillä olisi varaa lähettää minulle edes yksi siedettävä alainen, toimiva sentrifugi ja sidetarpeita kylliksi haavojen hoitamiseen. Toki ymmärrän realiteetit ja ettei edes Rakentajien mahti riitä kaikkeen, joten olen luovuttanut jo alaisten suhteen. Sidetarpeita odottelen edelleen."
Hillittyä ja viileää Anaa ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua Lääkinnän sydämeksi. Nainen on analyyttinen, rauhallinen ja työssään äärimmäisen tehokas. Avointa välittämistä, huolenpitoa ja rauhoittavia sanoja naiselta sen sijaan harvemmin liikenee potilailleen. Ana onkin ensisijaisesti tutkijaluonne, joka käyttää aikaansa erilaisten kokeiden tekemiseen. Tällä hetkellä Anan työpöydällä on proteesikäsi, jonka ensimmäistä versiota kantaa työssään kätensä menettänyt edei Aissa. Anan tarkoituksena on rakentaa kädestä entistä toimivampi ja paremmin tarkoitustaan palveleva. Moni on kyseenalaistanut sen, miksi Ana tuhlaa aikaansa edein tarpeista huolehtimiseen, mutta Ana ei ole edes vaivautunut tekojaan selittelemään muille. Hän ei tunnukaan olevan kiinnostunut politiikasta tai yleisestä mielipiteestä, vaan tekee sen, minkä uskoo tarpeelliseksi.
Ana avioitui nuorella iällä, mutta jäi myös vain kahdeksan kuukautta kestäneen liittonsa jälkeen leskeksi. Hänen miehensä Fjaar oli lähtenyt jostakin syystä Arissan ulkopuolelle. Edeit olivat viimeiset, jotka olivat tuon Hallinnon miehen nähneet. Kukaan ei tiedä, veikö Fjaarin edein tauti vai jokin muu onnettomuus, mutta hänen kohtaloaan pidettiin muistutuksena siitä, millainen siunaus Arissa olikaan Rakentajien lapsille ollut - ja millaista hintaa joutuivat maksamaan ne, jotka uhmasivat kaupungin lakeja.
Kaiken järjen vastaisesti Ana kuitenkin alkoi pian tapauksen jälkeen puhua kiivaasti siitä, miten ulkopuolelle tulisi lähettää muitakin kuin edeitä. Hän puhui maastokartoituksista ja selvityksistä, luonnonvarojen kartoittamisesta ja muusta, muttei saanut vastakaikua ehdotuksilleen. Valtaosa tunsi sääliä naista kohtaan ja yleisesti ajateltiin, että naisen vaaralliset puheet johtuivat hänen halustaan selvittää Fjaarin kohtalo. Vasta kun Anan veli Kaden puhui pitkään sisarensa kanssa, tämän vaatimukset vihdoin hiljenivät. Edelleenkin nainen kuitenkin sopivan paikan tullen huomauttaa, että koko Arissa hyötyisi valtavasti lähialueiden tarkemmasta kartoituksesta.
Anan huumorintaju tuntuu kallistuvan kyyniseen itseironiaan tai purevaan sarkasmiin. Kun tähän yhdistetään naisen tapa vaatia alaisiltaan paljon, hän ei ole ollut aina helpoin opettaja tai työtoveri. Nainen jakelee myös kitsaasti kiitoksiaan. Lääkinnässä työtään tekevät ovat jo lääkäriinsä tottuneet, mutta etenkin vasta lääkäriharjoittelijan asemaan noussut Kore tuntuu olevan jatkuvasti ongelmissa esimiehensä kanssa. Kore tuntuu, kaikkien rangaistusten ja ylimääräisten työvuorojen uhallakin, hakevan tilaisuuksia kyseenalaistaa ja sivaltaa Anaa. Anan kylmänviileä suhtautuminen tuntuu lietsovan miestä entistä suurempaan raivoon.
Ana on Arissan pormestarin Kadenin pikkusisar. Nainen ei itse yleensä mainosta suhdetta veljeensä, mutta kaksikko tiedetään hyvin läheisiksi. Niinpä monet ovat ottaneet tavakseen kuiskia, että Analla on sormensa Arissan politiikassa enemmän kuin kumpikaan sisaruksista tahtoisi ääneen myöntää.
Pelaaja: Anna A.
Kore
Mies, 30 vuotta. Lääkintäharjoittelija.
"Joinakin päivinä minä pohdin, onko tässä kaikessa mitään järkeä. Työssäni, Anassa, potilaiden jatkuvassa valituksessa ja alati kutistuvissa tarvikkeissamme. Mutta tänä aamuna minun luokseni tuli pieni tyttönen, jonka silmät olivat tummat kuin pohjaton yö. Tyttö katsoi minua ääneti, ojentaen kätensä, jonka haava ei ollut missään vaiheessa lakannut vuotamasta. Minä sidoin haavan ja lähetin hänet takaisin. Ovella hän kääntyi ja hymyili minulle. Sitten hän oli poissa. Ja sinä lyhyenä hetkenä minusta tuntui, että kaikessa on aika lailla järkeä."
Kore aloitti lääkinnässä yhdeksän vuotta sitten saatuaan Sektoritesteissä korkeat pisteet lääketieteen puolella. Hän aloittikin käymällä ensin sairaanhoitajien koulutuksen, työskentelemällä hoitajana mutaman vuoden ja siirtymällä sitten Anan alaisuuteen ja opetukseen lääkintään. Kaksikon tie on ollut alusta lähtien kivikkoinen, sillä heidän luonteidensa särmät tuntuvat ottavan erityisen kipeästi yhteen.
Kore on usein se, joka saa ruokalassa koko pöydän remahtamaan nauruun ja jonka perään naiset katselevat hyväksyen. Vaikka Kore hauska onkin puheiltaan, oleellisinta hänen viehätysvoimassaan tuntuu olevan kuitenkin hänen kykynsä kuunnella aidosti muita. Korella on aina aikaa ja kun hän istuu alas ja kääntää katseensa puhujaan, tästä tuntuu, ettei koko maailmassa olisi muita ihmisiä. Kore osaa pitää myös suunsa ja siksi hänelle uskoutuvatkin monet. Kore on kyllin viisas ollakseen neuvomatta muita, mutta sitä ihmiset harvoin edes todella haluavat. Nuori mies vain kuuntelee, nyökkäilee, kysyy tarkennuksia ja lopulta katsoo puhekumppaniaan silmiin kysyen: "Mitä sinä ajattelit tehdä asialle?" Ihmiset kokevat silti saavansa neuvoja ja apua ongelmiinsa Korelta. He myös ovat valmiit osoittamaan kiitollisuutensa ja maksamaan takaisin velkansa, vaikkei Kore moista edes odota.
Vaikka Kore onkin usein hyväntuulinen ja käytökseltään hurmurimainen, miehessä on aimo annos kunnianhimoa. Anan kanssa työhön uppoutuessaan miehen uneksiviin silmiin tulee terävä taite ja hän tuntuu heräävän eloon. Monet ovatkin ennustaneet, että Kore tulee valmistumaan lääkäriksi ennätysajassa. Hänessä tuntuu olevan tutkijaverta kuten Anassakin, onhan hänellä terävä äly ja jatkuva halu kysyä ja kyseenalaistaa. Onkin sääli, että Kore ja Ana ovat olleet alusta lähtien törmäyskurssilla, kaksikko voisi olla parhaimmillaan täydellinen työpari tutkijoina. Muutoin hyväntahtoista Korea tuntuu kuitenkin vaivaavan tarve piikitellä esimiestään ja kyseenalaistaa tämän tekoja ja päätöksiä. Ana tuntuu suhtautuvan Koren yrityksiin viileästi ja näennäisesti piittaamatta, mikä tuntuu ärsyttävän entistä enemmän nuorukaista.
Kore on Volorin veli. Kaksikkoa ei usein nähdä yhdessä, mutta se johtuu enemmänkin kummankin kunnianhimosta ja kiireistä, ei veljesten etäisistä väleistä.
Pelaaja: Toni O.
Remiel
Mies, 28 vuotta. Sairaanhoitaja.
"Jokaisessa sielussa on pala kaikkeutta. Me olemme lihan hahmoon sidottu tähtisumu. Eikö se tee jokaisesta meistä erityisen, mitä luulet?"
Remielissa on jotakin haurasta ja varovaista. Se ei liity niinkään hänen olemukseensa kuin hiljaiseen ja harkitsevaan tapaansa puhua ja vaatimattomaan tapaansa sulautua taustalle. Anan ja Koren piikitellessä toisiaan tai pallotellessa innokkaina ideoilla, Remiel on usein se, joka kohtaa potilaita näiden jokapäiväisessä elämässä.
Remielia leimaa vahvasti hänen tapansa olla läsnä. Miehellä on aina aikaa potilailleen ja näiden huolille. Hän on myös tuttu näky Arissan kaduilla kierrellessään työvuorojensa ulkopuolella ylimääräisillä kierroksissa sairaiden luona tarkistamassa, että näillä on kaikki kunnossa.
Jotkut ovat sanoneet, että Remielilla on loputon kärsivällisyys. Vaikka tämä kenties sellaisenaan ei pidäkään paikkaansa, mies on kuitenkin kuin pyhimyksen perikuva jaksaessaan toraisia työtovereitaan, valittavia potilaita ja Arissan sääntöjä ja alati muuttuvia oloja. Hän ei yleensä valita, vaan tuntuu koettavan etsiä positiivisen puolen asioista. Remiel ei myöskään pidä melua itsestään, mutta täysin taustaansakaan mies ei sulaudu.
Remiel on aina ollut hyvin kiinnostunut Calliacan palvonnasta ja onkin tuttu näky pappien luona. Mies kantaa yleensä mukanaan joitakin onnenkaluja ja onpa Ana ärtyneenä saanut hänet kiinni kun hän oli tuonut pappi Saulen mukanaan lääkintään siunaamaan paikkoja ja ripustelemaan taikapusseja ympäriinsä. Remiel pahoitteli vilpittömään tapaansa häiriötä, siivosi jäljet ja saatteli Saulen ulos. Vasta kolmea kuukautta myöhemmin Ana huomasi, että pussit oli siirretty vähin äänin roikkumaan lääkinnän katonrajaan. Remiel onkin sangen taitava saamaan tahtonsa läpi silloin harvoin kun hän katsoo sen tarpeelliseksi. On miltei käsittämätöntä, miten niin vaatimaton, hyväntahtoinen ja rauhallinen mies voikaan saada sellaisen määrän tahdonvoimaa ladattua pieniin pyyntöihin ja ehdotuksiinsa.
Remiel on erityisen voimakkaasti edeita vastaan ja on kieltäytynyt kokonaan hoitamasta näitä. Edes velvollisuuksiin vetoaminen ei ole saanut miestä auttamaan näitä kirottuja, joten lopulta lääkinnässä järjestettiin kaikessa hiljaisuudessa asiat niin, ettei Remielin tarvinnut enää hoitaa edeita.
Pelaaja: Riku K.
Sedna
Nainen, 26 vuotta. Teknikko (tilapäinen siirto Huolto-sektorilta)
"En ole varma, ennätittekö te kuulla, mutta vaalien valmistelukomitea on suunnitellut juhlia, jotka olisi tarkoitus pitää muutaman viikon päästä. Mistä tuli mieleeni, kenellä uskotte olevan mahdollisuuksia? Vaaleissa tietenkin, hölmö. Tiesittekö, että Nessa on asettumassa ehdolle? Kuulin siitä eilen! Toisaalta hän on hyvä valinta, miksei? Nessa on kuuleman mukaan alkanut haaveilla perheestäkin, mitenköhän hän ajatteli sen sovittaa työnsä kanssa yhteen, mikäli tulee valituksi? Hänet oli eilen nähtykin erään tummatukkaisen miehen kanssa illalla, en tiedä kuka se oli. Täytynee kysyä joltakin Huollon puolelta, olen varma, että he tietävät.
Pahus, johan tässä tulee kiire kohta takaisin töihin. Ai niin, Kore? Kuvittelinko minä eilen, kun näin sinut halaamassa sitä vaaleaa hoitajaharjoittelijaa?"
Useat Sednan ensi kertaa kohtaavat pyörittelevät pian silmiään ja lokeroivat tämän auttamatta löyhäpäiseksi ja kevytmieliseksi naiseksi. Sedna rupatteleekin niitä näitä, keventää arkihuolia heläyttämällä kauniin naurunsa ja antaa viattomuutta uhkuvan katseensa vastata moitteisiin myöhässä olevasta työstä. Sedna on huoleton, elämäniloa uhkuva ja kaiken kaikkiaan lannistumaton. Hänellä on tapana ohittaa huonot uutiset olkiaan kohauttaen ja pian jo omia tarinoitaan pulputen.
Sedna ei ole kuitenkaan yksinkertainen tai tunteeton. Nainen on terävä teknikko ja yllättävän tarkkasilmäinen, mitä ihmisiin tulee. Hän tuntuu ymmärtävän muiden tunteita ja valintoja herkkävaistoisesti. Onkin sangen tavallista, että naisen tuttavat tulevat kysymään tältä neuvoja ongelmissaan. Sedna kuunteleekin muiden huolia, eläytyy näiden murheisiin ja usein kyynelehtii lopulta enemmän kuin autettavansa. Häneltä liikenee aina aikaa muille ja näiden tarpeille. Nainen onkin ystävänä vankkumaton ja loppuun asti lojaali, eikä hänen tielleen kannata asettua silloin kun hän puolustaa rakkaimpiaan.
Sedna yleensä myös tietää, kuka kantaa lahjoja kelle tai kenen viereltä kukin on aamulla herännyt. Naisella onkin tapana hyväntahtoisesti kiusoitella muita näiden edesottamuksista. Suoranainen juoruilija nainen ei olekaan, vaikka vaihtaakin omien kuulumistensa lisäksi myös muiden kuulumiset. Vakavissa asioissa naisen vaitioloon voi kuitenkin luottaa, eikä hän koskaan levitä kuulemiaan seikkoja, jotka voisivat olla suoranaisesti vahingoksi muille.
Työssään Sedna on jatkuvaa rupatteluaan lukuun ottamatta äärettömän tehokas. Nainen tuntuu ymmärtävän tekniikkaa erinomaisesti ja etenkin tarkkapiirteinen hienomekaniikka on naisen erikoisalaa. Hän ei pelkästään ole taitava korjatessaan ja säätäessään laitteita, vaan myös luodessaan jotakin täysin uutta. Sedna onkin sangen taitava ja kekseliäs ja harvassa ovat ne kerrat, kun hän ei ole kehittelemässä keinoja parantaa jo olemassa olevia koneita tai kehittelemässä jotakin täysin uutta. Silloin kun naisella on luova kausi menossa, hän saattaa luonteelleen epätyypillisesti sulkeutua viikkokausiksi omiin oloihinsa. Tuolloin naisen rauhaa häiritsevät saavat kimppuunsa suoranaisen raivottaren. Kun Sedna on valmis, hän palaa takaisin onnesta loistaen ja uutta keksintöään voitonriemuisesti heilutellen.
Työyhteisössään Sedna on pidetty, joskin suurina annoksina hieman rasittava. Etenkin Kore tulee hyvin naisen kanssa toimeen, samoin kuin naista stoalaisen tyynesti kuunteleva Remiel. Tauot Sedna käyttää esimiehensä Anan kiusaksi kertoen kaikki kuulemansa huhut ja muutokset niin ihmissuhteissa kuin politiikassa. Ana, joka vaikuttaisi olevan Sednan täysi vastakohta monella tapaa, tuntuukin olevan ainut, jonka on vaikea olla Sednan kanssa täysin luonteva.
Pelaaja: Laura V.
Pea
Ikä 19
Hasardi, pelaajaa: Laura S.
Ruoka- ja varastohuolto
VolorMies, 40 vuotta. Alipäällikkö.
"Jokaisen työpaikan vitsauksena on vähintään yksi idiootti, yksi tyhjänpuhuja, yksi hidastelija, yksi jääräpää ja yksi byrokraatti. Minun ristini on olla se byrokraatti."
Siinä missä veljensä Kore on luovii tietään ihmisten joukossa ongelmitta, Volor tulee toimeen asioiden kanssa. Miestä on siunattu terävällä älyllä, analyyttisella luonteenlaadulla ja vahvalla organisointikyvyllä. Mies nostettiinkin vähän aikaa sitten alemman päällikön asemaan Ruoka- ja varastohuollon sektorilla. Volor on ollut uudesta asemastaan ylpeä, mutta myös huolissaan. Kasvanut vastuu tarkoittaa sitä, ettei mies voi enää entiseen tapaansa hautautua varastoraportteja tulvivan pöytänsä äärelle, vaan hän joutuu nyt toimimaan johtajana muille.
Volor on usein huokaillen kadehtinut veljensä ihmissuhdetaitoja, vaikka totuuden nimissä ei hän täysin onneton ole itsekään. Volorille kuitenkin käytännön asiat ja Arissan toimivuus ovat ensisijaisia asioita. Nämä ominaisuudet tekivät hänestä huolellisen ja tehokkaan virkamiehen Hallinto-sektorilla. Saatuaan ylennyksen Volor on kuitenkin joutunut Ruoka- ja varastohuollon puolelle, josta hänellä ei ole aiempaa kokemusta. Mies on myös joutunut täysin uudenlaiseen asemaan, kun papereita täynnä olevan pöydän sijasta häntä odottavat kärsimättömät työläiset ja käskyjä haluavat alaiset. Ihmisten johtaminen onkin ollut Volorille aivan uusi kokemus. Niinpä hän harvoin muistaa pehmentää sanojaan pyynnöin tai kiittää tehdystä työstä. Miehen mielestä tehdyn työn palkka on henkilökohtainen tyydytys, joka kumpuaa omasta suorituksesta, eivät esimiehen ylisanat.
Niinpä varaston puolella väki on saanut viime kuukaudet totutella käskyjään töksäyttelevään Voloriin, joka ei tunnu aina edes ymmärtävän, miksi hän saa kaikesta kovasta työstään palkaksi lähinnä nyreitä naamoja. Onnekseen Volor ei ole turhantärkeä tai pahantahtoinen, vaan yksinkertaisesti huono lukemaan tilanteita ja ihmisiä.
Ilmeisesti joku ylemmällä portaalla aavisti Volorin mahdollisesti kohtaamat ongelmat ja asetti miehen avustajaksi varastolla kasvaneen ja väen hyvin tuntevan Sonnan, joka onkin toiminut virallisesti Volorin perehdyttäjänä. Epävirallisesti hän on myös puskuri Volorin ja muiden työntekijöiden välillä.
Viime aikoina Volor on tuntunut erityisen kiireiseltä ja kireältä, onhan Ruoka- ja varastohuollon raportointikausi lähestymässä loppuaan ja se tarkoittaa Hallinnon tekemiä tarkastuksia varastoilla. Volor on ehtinyt olla toimessaan vasta lyhyen aikaa, mutta mikäli tilanne varastoilla ei ole kunnossa tai kirjanpidossa on puutteita, nämä ongelmat kaadetaan armotta hänen niskaansa. Koko varastopuoli onkin paiskinut pitkää päivää saadakseen kaiken kuntoon ajoissa.
Volor on säntillisyytensä ja täsmällisyytensä lisäksi innokas kirjallisuuden ja kulttuurinharrastaja. Hän on paneutunut vapaa-aikanaan erilaisiin tulkitsijoiden kirjoituksiin ja keskustelee ja väitteleekin tulkitsijoiden kanssa mielellään. Volor onkin ollut tervetullutta seuraa tulkitsijoiden joukossa, onhan miehen järjenjuoksu terävä ja hänen kykynsä huomata ja löytää yhteneväisyyksiä ja eroja kirjoituksista huomattava. Volorin amatööriapu onkin otettu alun mutkien jälkeen vastaan tyytyväisinä ja miehen voisikin sanoa ystävystyneen tulkitsijoiden kansa.
Arissa ja sen hyvä on Volorille tärkeä asia muutoinkin kuin vain historian kautta. Mies onkin pitänyt huolta siitä, että on ollut aina mukana auttamassa, mikäli jotakin on haluttu tehdä talkoovoimin Arissan ja sen asukkaiden hyväksi. Erityisen nyreissään Volor on viime aikoina ollut rikkojien toiminnan vuoksi ja onkin jakanut työpaikallaankin lehtisiä, joissa kerrotaan miten rikkojien toimintaa voidaan yhteisin ponnistuksin rajoittaa.
Pelaaja: Jarkko S.
Sonna
Nainen, 31 vuotta, varastopäällikkö.
"Te voisitte viedä nuo laatikot tuonne. Tai voitte olla viemättä. Mutta jälkimmäinen vaihtoehto tekisi minut kovin surulliseksi."
Sonna on varastohuollon työntekijöitä jo kolmannessa sukupolvessa. Sonna juoksenteli varastohalleilla äitinsä perässä lapsena ja osoitti pian ilmiömäisen hyvän muistinsa ja organisointikykynsä. Kun testien aika vihdoin tuli, Sonna sai korkeimmat pisteet Ylläpidon puolelle ja valikoituikin pian varastotyöntekijäksi. Sangen nuorella iällä naisesta tuli alipäällikkö ja joitakin vuosia sitten Sonna ylennettiin varastopäällikön virkaan. Nainen tunteekin varastot kuin omat taskunsa ja tietää aina, minne eksynyt tavaraerä on voinut kulkeutua tai minne vuosia sitten suljetut varastolaatikot on siirretty. Hän tietää myös kuka on ollut edellisenä yönä vuorossa, kuka kuittasi aamun lähetyslistat tai missä tulkitsijoiden arvolähetykset ovat.
Sonna on hyväntahtoinen ja ystävällinen nainen, jonka kasvot vakavoituvat vain kun kyse on hänen rakkaista varastoistaan. Työssään hän onkin tarkka ja saattaa käskyttää muita sotilaallisella tarkkuudella tilanteen niin vaatiessa. Tiukasti ärjäistyn käskyn perään nainen hymyilee kuitenkin aina niin valloittavasti, että ihmiset huomaavat useimmiten tottelevansa vilpitön hymy huulillaan. Useimmiten Sonna selviytyy kuitenkin työssään tekemällä rauhallisen toverillisia ehdotuksia, joita ihmisillä on tapana noudattaa vaistomaisesti.
Ihmisiä ja näiden jutustelua rakastavalla Sonnalla on myös aikaa niin varastolla töitä tekeville tovereilleen kuin ruokalassa käyville työläisillekin. Nainen tuntuu tietävän kaikki ja hänellä muistaa aina kävijöitä hymyn lisäksi ystävällisillä sanoilla.
Sonna on viimeiset kuukaudet auttanut täydellä tarmollaan Voloria, joka ylennettiin äskettäin alemmaksi sektoripäälliköksi. Nuorella ja kokemattomalla Hallinto-sektorin miehellä on paljon opittavaa Ylläpidon toiminnoista ja Sonna onkin ollut miehelle korvaamaton oikea käsi.
Vaikka työt kahmaisevatkin valtaosan Sonnan ajasta, hän ehtii silti välillä tervehtimään pikkuveljeään Elamia. Vartijoiden riveissä työtään tekevä Elam onkin Sonnan heikkous, jota katsoessaan naisen silmiin syttyy ylpeä liekki. Sisarusten välit ovatkin läheiset, vaikka toisinaan Elam tuntuu hermostuvan sisarensa äidilliseen huolenpitoon. Veli maksattaakin sen takaisin sisarelleen tehden rakastavia, mutta sarkastisen pisteliäitä huomautuksia Sonnan puuhista.
Pelaaja: Silja Partanen (Pj-hahmo)
Nona
Nainen, 23 vuotta. Ruokavarastotyöntekijä.
"Rakentajat saattavat palata huomenna tai koko Arissan katto romahtaa ensi yönä myrskyn voimasta. Kyllä silloin mahtaisi lohduttaa, että olinpas hyvä ja säästeliäs ja elin, kuten muut minun tahtoivat elävän."
Nona on varastohallien elohopeapisara. Nainen liukuu sulavasti tehtävästä ja seurasta toiseen, pulputen aina puheenaiheita ja kysymyksiä. Nonaa on siunattu terävällä älyllä -hieman liiankin terävällä, mikäli muiden mielipidettä kysytään. Nona onkin kiinnostunut ihmisistä ympärillään ja uppoutuu helposti muiden asioihin ja ongelmiin. Naisella onkin hieman raivostuttavakin tapa olla aina tietoinen kaikesta, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Tämän lisäksi nokkelalla Nonalla on aina sananen sanottavanaan miltei kaikkeen. Nainen ei epäröikään ottaa kantaa kovaankaan ääneen silloin kun mielestään on oikeassa -ja sitähän hän mielestään useimmiten on.
Nonan mielenkiinto pysyy harvoin yhdessä asiassa pitkään. Työtehtävät, tuttavat, huvitukset ja miehet, kaikki nämä vaihtuvat tiuhaan tahtiin Nonan elämässä. Innostuessaan uudesta asiasta Nona upottautuu siihen koko tarmollaan ja hetken ajan Nona on silkkaa tahdonvoimaa ja intohimoista kiinnostusta. Aivan yhtä nopeasti naisen kiinnostus palaa loppuun ja hän kyllästyy. Vaikka tämä on yleisesti tiedossa, moni mies muistaa silti Nonaa jonkinlaisen haikeuden ja katkeruuden sekaisesti.
Nona ei kuitenkaan jaksa piitata siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Niin monta asiaa on kokematta, niin monta arvoitusta selvitettävänä. Nonalla täytyykin olla jatkuvasti työn alla jokin uusi projekti tai kohde, johon nainen voi rauhassa purkaa puuskittaista tarmoaan. Nona onkin se, kuka keksii usein varastoilla uuden ajanvietteen tai illanvietoille eksoottisen paikan. Naisen tuotteliaisuuden ovat myös ylemmät portaat huomanneet ja Nonaa käytetäänkin usein hyväksi silloin, kun tarvitaan tuoreita ideoita ja näkökulmia. Naiselle annetaan myös ratkottavaksi sellaisia varastojen ongelmia, joiden ratkaisua ei ole uskottu löytyvän lähiaikoina. Parhaimmassa tapauksessa Nona keksii ratkaisun, jota kukaan muu ei ole tullut ajatelleeksi. Pahimmassakin Nona pysyy kiireisenä, eikä ala turhautuneena keksiä itselleen muuta ajanvietettä työpäiviinsä.
Varastohuollon väki on Nonalle kuin perhe. Heidän kanssaan nainen viettää aikansa, vitsailee ja näihin hän purkaa myös huonoina päivinä ärtymystään. Työyhteisö on oppinut suhtautumaan Nonaan kärsivällisesti ja tarvittaessa tiukastikin. Nonalla on myös pikkusisar, Solan. Nona ja Solan ovat läheiset, joskin rauhallisempi ja hiljaisempi Solan tuntuukin jäävän usein suurpiirteisemmän ja äänekkäämmän sisarensa varjoon. Sisarusten välejä tämä ei ole tuntunut kuitenkaan heikentävän, päinvastoin. Solan ja Nona ovat läheiset ja viettävät paljon aikaa yhdessä.
Nona on myös läheinen ystävä työtoverinsa Loken kanssa. Kaksikko ovat kuin yö ja päivä Loken ollessa perusteellinen, neuroottisuuteen asti tarkka ja hidasliikkeinen. Nona tuntuu kuitenkin sietävän ystävältään enemmän kuin monilta muilta. Vaikka nainen yleensä jakeleekin Lokellekin teräviä kommenttejaan, niistä puuttuu todellinen puhti. Ja voi sitä rukkaa, joka äityy Lokea haukkumaan Nonan kuullen. Naisen terävän kielen kohteeksi joutuminen ei ole miellyttävää koskaan, mutta Loken ollessa kyseessä Nona yleensä ylittää itsensä.
Pelaaja: Karita M.
Loke
Mies, 21 vuotta. Ruokavarastotyöntekijä.
"Nona sanoi joskus, ettei pahinta ole lainkaan se, että olen niin saakelin hidas. Pahinta on se, että olen hidas JA ylpeä siitä. Voi hyvinkin olla, että hän oli oikeassa."
Siinä missä tehokas ja viileän analyyttinen Amrit on pitänyt koko Arissan sektorit pyörimässä, hänen poikansa Loke on hätää kärsimässä jo työssään Ruoka- ja varastohuollon puolella. Ei Loke typerä ole, hän on vain auttamattoman verkkainen ja rauhallinen kaikissa puuhissaan. Kun tähän yhdistetään varovainen perusluonne ja hienoinen epävarmuus, saadaan kokonaiskuva Lokesta työssään. Mies tekee kyllä annetut tehtävät, mutta tarkistaa aina moneen kertaan lähetyslistat ja varmistaa, ettei vahingossakaan ole jättänyt mitään huomioimatta. Huollon puolella ollaan milloin maaniteltu, milloin uhkailtu miestä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Loke on auttamattoman hidas työssään ja harvoin työtoverit miehen päätä tästä hyvästä silittävät. Loke itse tietää olevansa hitaanlainen, muttei näe tarvetta muuttaa tehokkaiksi osoittautuneita tapojaan.
Ei mitään pahaa, etteikö jotakin hyvääkin ja tämä pätee myös Lokeen. Mies on äärettömän tarkka ja hänen jäljiltään kirjanpito täsmää aina, toisin kuin Nonan ja Sonnan tapauksessa. Mies huolehtiikin omistushaluisesti kirjanpidosta ja muut ovatkin sen hänelle ilomielin luovuttaneetkin. Loke on myös luonteeltaan luotettava, ystävällinen ja muita kunnioittava. Hän jaksaa kuunnella samalla järkähtämättömällä asenteellaan työtovereiden nurinat, valitukset huonoista työoloista sekä perhehuolet. Loke onkin työpaikkansa luottomies, jonka luona ihmiset tuntevat olevansa turvassa. Lokella onkin kyky luoda ympärilleen rauhallisuuden ja kiireettömyyden ilmapiiri. Kun miehen eteen istahtaa, tuntuu kuin kaikki maailman aika olisi käytettävissä. Tämä on osoittautunut kohtalokkaaksi etenkin silloin, kun Loke viettää aikaa ystävänsä Ossen kanssa. Kaksikko juuttuu helposti juttelemaan tuntikausiksi yksittäisistä moottorin osista tai jostakin Ossen uudesta keksinnöstä.
Loken työparina toimii usein Nona, jonka täysi vastakohta Loke on. Kaksikko täydentää kuitenkin täydellisesti toisiaan ja heidän päästessään vauhtiin, ei varastoilla ole toista yhtä tehokasta työparia. Tämä onkin pelastanut Loken monesti moitteilta, joita hän yksinään työskennellessään varmasti saisi. Loke ja Nona ovat läheisiä ystäviä työajan ulkopuolellakin ja harvassa ovat ne illat, jolloin he eivät ole joko kahdestaan tai muun työporukkansa kanssa istumassa iltaa.
Äitinsä Amritin kanssa Lokella on etäiset välit. Kaksikko tapaa säännöllisesti ja viettää aikaansa yhdessä, mutta heillä ei silti tunnu olevan todella kovinkaan paljon yhteistä. Kyseessä tuntuukin olevan kummallekin velvollisuus, josta eroon päästessään kumpikin on helpottunut.
Pelaaja: Marko T.
Unien
Nainen, 31 vuotta. Viljelytekniikka-asiantuntija.
"Moni on sanonut, että pitää viljelytekniikkaa kuivana ja pitkäveteisenä asiana. Onhan se toki teknistä ja perustuu laskelmiin ja arvioihin. Minusta siinä on jotakin ikiaikaista ja iäistä. Miten me luomme sopivan alustan elämälle, istutamme sen ja sitten hoivaamme sitä. Se on jollakin tavalla ainutkertaista ja silti niin tavanomaista -aivan kuin elämä itsekin.
Minusta tuntuu, että aina kun kylvän siemeniä maahan, otan osaa johonkin pyhään ja ikuiseen. Ja ehkä sen kuuluisi mennäkin juuri niin."
Unienissa on haaveilevuutta ja rauhallisuutta, joka tuntuu erottavan hänet työtovereistaan. Siinä missä muu Ruoka- ja varastohuolto hälisee ja säheltää työtehtäviensä keskellä, Unienin kaikkia toimia leimaa välttämättömyys ja seesteisyys. Nainen ei koskaan kiirehdi töissään, mutta hän on aina ajallaan tehokkaasti ja täsmällisesti. Vaikka nykyisin Unienin työtehtävät ovat vieneet hänet yhä kauemmas varsinaisilta viljelmiltä varastohuollon puolelle, nainen koettaa silti nipistää aikaansa kylliksi voidakseen käydä aina välillä pitämässä huolta rakkaista viljelmistään. Unienin kerrotaan myös kasvattavan kotonaan harvinaisen laajaa kokoelmaa erilaisia koeyksilöitä yrtti- ja lääkekasveista. Nainen tuntuukin elävän toinen jalka tukevasti mullassa, vaikka elämä veisi hänet miten kauas hänen pelloistaan.
Unien on lempeän huumorintajuinen ja työssään äärimmäisen etevä. Nainen saa aikaiseksi vuodessa enemmän kuin monet saavat koko elinikänään. Häneltä liikenee myös aikaa jutella muiden kanssa ja jakaa neuvoja ja tietämystään niitä kaipaaville. Samalla tavalla naiselle ei tuota ongelmia pyytää apua silloin, kun hän itse on avun tarpeessa. Unienin tasa-arvoinen asenne ja rehellisyys muita kohtaan onkin ollut omiaan tekemään hänestä suositun työtoverin.
Unienia leimaa voimakkaasti hänen rauhallisuutensa ja tarkkaavaisuutensa. Nainen tuntuu tietävän kadehdittavan selkeästi, miksi hän on juuri siellä missä hän on ja mikä tärkeintä, kuka hän on. Naisen sisäistä varmuutta ei käy horjuttaminen ja se tekee hänen seurastaan ainutlaatuista. Unien ei koeta tyrkkiä muita, pakottaa näitä johonkin muottiin tai ottaa näistä selkoa. Hänen ei tarvitse. Hänelle riittää se, että hän tuntee itsensä ja tarkoituksensa maailmassa. Tämä onkin tehnyt Unienista pidettyä seuraa, jonka luokse toiset hakeutuvat kuin vaistomaisesti. Unienin työtoverit hieman kiusoittelevatkin naista tämän tähden puhuen varastojen omasta lääkäristä. Unienin luokse kun tulevat eri tavoin henkisesti haavoittuneet hakemaan hetken lepoa ja imemään naisen seesteisyyttä itseensä. Jokin naisen läsnäolossa ja tarjoilemassa yrttiteessä onkin ainutkertaista ja tärkeää -aivan kuten siinäkin, miten naisen onnistuu niin pienillä eleillä ja teoilla saada jokaisen luokseentulevan tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja erityiseksi.
Unien tapasi elämänsä rakkauden Tarinin noin kolme vuotta sitten. Kaksikon rakkaustarina on vertaansa vailla ja he olivatkin miltei tapaamisestaan lähtien erottamattomat. Pariskunta kunnioittaa toisiaan, keskustelee asioistaan ja viihtyy toistensa seurassa. He menivät naimisiin vuoden alussa Tarinin saattaessa vierellään pormestarin siunauksen saanutta ja ujosti hymyilevää vaimoaan.
Unienin elämään vaihtelua tuo myös hänen tytärpuolensa Adit, jonka elämästä nainen on ollut avioliittonsa alusta lähtien kiinnostunut. Aditin ja Unienin välit ovat hyvät, etenkin kun omasta paikastaan tietoinen Unien ei ole koskaan yrittänyt työntäytyä Tarinin ja Aditin väliin tai esittää Aditille rakastavaa äitihahmoa. Naisen rauhallinen ja kärsivällinen kunnioitus läpäisikin pian Aditin epäluulot ja nykyisin kaksikon välillä vallitsee luottamuksen ja ystävyyden värittämä side.
Pelaaja: Siri S.
Sektorittomat
VinMies, 20 vuotta. Sektoriton.
"Ei minulla ole vielä mitään sen tarkempaa suunnitelmaa, miten asioiden ajattelin menevän. Katsotaan, miten sektoritestit menevät ja puhutaan sitten uudelleen".
Monet ohittavat Vinin yhdellä vilkaisulla. Ahkera ja opinnoissaan tunnollinen ja hiljainen nuorukainen saakin hyväksyvän nyökkäyksen, mutta harvan huomio kiinnittyy häneen pidemmäksi aikaa. Vin onkin hieman ujo ja varautunut nuorukainen. Ystäviensä seurassa hän väläyttelee kuitenkin myös rentoutuneempaa ja huumorintajuisempaakin puoltaan. Usein Vin kuitenkin jää hieman tarkkailijan rooliin. Mies ei tunnukaan oikein osaavan luottaa itseensä ja osaamiseensa, vaan vähättelee omia suorituksiaan ja tuntuu aina vertailevan itseään muihin. Onneksi nuorukaisella on kuitenkin ystävinään Mirranin, Alimin ja Loken tapaisia ihmisiä. Iloluontoinen Mirran ei anna Vinin vajota omiin murheisiinsa liian pitkäksi aikaa ja vakaa ja rauhallinen Loke on esimerkillään osoittanut, ettei tiettyyn asemaan pääseminen Arissassa vaadi välttämättä kyynärpäätaktiikoita tai itsevarmaa käytöstä.
Vin on opinnoissaan kunnianhimoinen ja tunnollinen. Nuorukainen paiskii töitä hartiavoimin, eikä oleta saavansa mitään ilmaiseksi. Hän onkin pidetty oppilas, jonka suoriutumiseen luotetaan. Vin onkin vuosien varrella saanut toimia tukiopettajana milloin kellekin tovereistaan. Kärsivällinen ja selkeäsanainen Vin onkin hyvä opettaja pienryhmissä, luokan edessä hän sen sijaan alkaa jännittää esiintymistä liiaksi. Muutamat ovat Vinia koettaneet kiusatakin, mutta tuolloin Mirran ja Alim säntäsivät luokkatoverinsa avuksi tehden selväksi, että jokainen tölväisy tai isku Vinia kohtaan otettaisiin iskuna heitä itseään kohtaan. Vin opittiinkin sangen pian jättämään rauhaan.
Vaikka Vin ujo onkin, hän ei ole sosiaalisesti taitamaton. Nuorukainen onkin oppinut tarkkailijan roolissaan usein näkemään, miksi ihmiset toimivat tietyllä tavalla tai mikä saa heidät suuttumaan tai ilahtumaan. Vin onkin herkkävaistoinen ja yleensä toimii luotettuna olkapäänä ystävilleen. Vinilla on aina aikaa kuunnella muiden murheita, eikä hän koskaan kyllästy auttamaan ystäviään -ovathan nämä vuorollaan kannatelleet häntä vaikeissa paikoissa. Kahdenkeskiset keskustelut ovat muutoinkin parasta antia Vinin kanssa, onhan nuorukainen silloin yleensä rennoin ja puheliain. Tuolloin hänestä voi nähdä nokkelan ja vähän pahanilkisenkin puolen, joka hauskuuttaa keskustelukumppaniaan erilaisin keinoin ja joka näkee maailman ympärillään terävän analyyttisesti.
Vinia on paiskattu kahdella vanhemmalla ja voimakastahtoisella sisaruksella. Pormestarin avustajana toimiva Dana ja Huollon päällikkönä toimiva Nessa muodostavatkin yhdessä huolehtivaisen ja päättäväisen sisarkaksikon, joka huolehtii pikkuveljestään tarmokkaasti. Vinin huumorintaju kestää useimmiten näiden kahden touhottamisen, mutta välillä nuorukaisen hermot pettävät. Dana ja Nessa suhtautuvat kuitenkin veljensä kiukunpurkauksiin äidillisesti ja huokailemalla jotakin nuorten ehdottomuudesta. Tämä ei ole ollut omiaan rauhoittamaan Vinia.
Vinin sektoritestit ovat aivan käsillä ja nuorukainen onkin valmistautunut viimeiset viikon koulussa ja vapaa-ajallaan testeihin. Nuorukainen ei ole ääneen ilmaissut, mille puolelle hän itse toivoisi suuntautuvansa, mutta arvauksia on esitetty etenkin Hallinnosta.
Pelaaja: Kai L.
Mirran
Nainen, 22 vuotta
"Kyllä, luulisin juuri ja juuri osaavani pitää itsestäni huolta yhden illan ajan anniskeluvarastolla. Kyllähän te kaikki tunnette Daren, hän saattaa minut kotiovelle asti. Ei Kat, en aio mennä hankkimaan itseäni raskaaksi. Ja ei todellakaan Saule, en taatusti halua sinulta mitään vinkkejä asian suhteen. Ja Osse, en taatusti ota radiopuhelinta mukaan treffeille, jos haluan tulla kutsutuksi ulos uudelleen. Minä kuljetan yövuorossa postia paljon pimeämpiinkin paikkoihin, ja ovathan vartijat liikkeellä. Ja juoksen lujempaa kuin kukaan teistä. Älkääkä valvoko taas ikkunassa, se on noloa."
Mirran on perheensä iltatähti, neljäs lapsi. Hän kasvoi ensimmäiset vuotensa pääasiassa vahempien sisarustensa - Ossen, Saulen ja Katin - varjossa, ja harva edes tiesi, että perheessä oli toinenkin tytär. Vasta Mirranin ollessa teini-ikäinen alettiin nauravaiseen, elämäniloiseen ja kaunispiirteiseen poikatyttöön kiinnittää huomiota.Ulospäinsuuntautunut Mirran teki vaikutuksen moniin hyväksyvän reilulla asenteellaan, elämänilollaan ja hersyvällä huumorintajullaan ja keräsi ennätysmäisen nopeasti ympärilleen laajan ystäväverkoston. Pian kaikki Arissan nuoret tunsivatkin tytön edes nimeltä.
Kaksi vuotta sitten Mirran suoritti sektoritestit hyväksytysti ja hänestä tuli lähettien ammattikunnan jäsen ylläpitosektorille. Lähettien tehtävä on toimittaa Arissan sisäinen posti mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Mirranista onkin tullut jo eräänlainen osa Arissan kaupunkimaisemaa täyteen lastattuine polkupyörineen ja iloisine "Postia!" - huikkauksineen, joiden saattelemana nuori nainen vie paketin perille virkahattunsa lippa niskaa kohti sojottaen sekä pyörällään ajatustakin nopeammin ihmisvilinässä sokkeloiden ja oikeat kadut valiten.
Vapaa-ajalla säkenöivä, viehättävä ja diplomaattinen Mirran varastaa helposti ihmisten huomion minne tahansa saapuessaan. Silti tyttö suhtautuu kaikkeen kohtaamaansa nöyrällä asenteella, eikä pidä melua itsestään. Muuntautumiskykyinen Mirran on pistänyt viime vuosina useamman kaupungin nuoren miehen pään pyörälle ristiriitaisella viehättävyydellään : häntä katselee ja kuuntelee mielellään, onhan hän naisellinen ja älykäs nuori nainen. Toisaalta tyttö ei emmi tarvittaessa vaihtaa ylleen likaisia työhaalareita ja tarttua työkalupakkiin. Lähetille on kunnia-asia, että hänen pyöränsä on kunnossa.
Vaikka Mirranin ja perheen esikoisen Ossen välillä on kymmenen vuoden ikäero, on Mirran erittäin läheinen veljiensä ja isosisarensa Katin kanssa. Välillä isosisarusten melko suojelevat otteet ovat turhauttaneet Mirranin räjähtämisen partaalle, mutta suurimman osan ajasta tyttö suhtautuu lempeän rakastavasti kolmeen "suojelijaansa".
Pelaaja: Maiju R.
Alim
Mies, 20 vuotta. Sektoriton.
"Minä en tajua, miksi me opettelemme tämän paskantärkeän pikkumiehen ajatuksia. Hän ei tahtonut mitään muuta kuin mahdollisimman paljon hyvää itselleen ja tovereilleen. Ei hän ole mikään esimerkki täydellisestä johtajasta, hän on surullinen esimerkki ihmisestä."
Alim on äksy, äkkipikainen ja vetäytyvä. Hän tuntuu tekevän hartiavoimin töitä osoittaakseen maailmalle, ettei piittaa siitä vähääkään. Samoin muihin ihmisiin ympärillään Alim suhtautuu samalla torjuvuudella. Se ei ole ihme, kun ottaa huomioon hänen perhehistoriansa. Alim ja hänen vanhempi sisarensa Aissa olivat arvostetun perheensä ainoat lapset. Heidän isänsä kuoli heidän ollessaan nuoria ja äitinsä pian sen jälkeen, kun Aissan sektoritestien tulokset oli julkaistu. Pahat kielet kuiskivat, ettei lasten äiti kestänyt häpeää, joka seurasi hänen tyttärensä joutumisesta edeiksi. Toiset sanovat, että rouvan sydän petti. Toiset taas huhuavat, että Alimin äiti surmasi itsensä kuultuaan Aissasta.
Alim ei koskaan syyttänyt sisartaan kohtalostaan ja Aissa onkin niitä harvoja, joihin nuorukainen suhtautuu avoimen lämpimästi heidän tavatessaan. Aissa joutui kuitenkin sektoritestiensä jälkeen siirtymään edeiden joukkoon, eikä hän voinut enää huolehtia veljestään. Alim kieltäytyi kuitenkin tarjotuista kodeista ja pyysi saada jäädä perheen asuntoon. Hänen pyyntöönsä suostuttiin. Niinpä nuorukainen vetäytyi kotiinsa ja pysytteli omissa oloissaan silloin kuin se hänelle sallittiin.
Alim jatkoi koulunkäyntiään, vaikkakaan hän ei tuntunut osoittavan mitään mielenkiintoa opiskelemiaan aineita kohtaan. Todennäköisesti hänellä ei olisi ollut ystäviä lainkaan, jollei olisi ajautunut Vinin toveriksi. Ujo ja hiljainen Vin ja vuoroin välinpitämättömästi, vuoroin avoin vihaisesti kaikkeen suhtautuva Alim ystävystyivät kaikkien kummastukseksi. Kaksikko tulee toimeen hyvin ja kumpikin on löytänyt itsestään uusia puolia ystävyytensä myötä. Vin koetti myös auttaa ystäväänsä tämän opinnoissa, mutta niiden suhteen Alim ei suostunut edelleenkään laittamaan tikkua ristiin.
Alimin paremmin tuntevat sanovat, että nuori mies on älykäs ja kätkee piittamattoman kuorensa alle paljon enemmän kuin antaa ymmärtää. Hän arvostaa taiteita ja etenkin musiikkia ja kykenee muistamaan kokonaisia lukuja kirjojen tekstejä ulkoa. Tätä kykyään Alim kuitenkin harvemmin käyttää hyödykseen, ainakin mikäli hänen koetuloksiaan on uskominen. Alim ei yleensä puhu paljoa, eikä tuhlaa aikaansa tarpeettomiin keskusteluihin. Useimpia ihmisiä hän pitää pyrkyreinä, jotka koettavat vain hyötyä muista mahdollisimman paljon. Alim uskoo myös tietävänsä ihmisten ajatukset ja usein hän saattaa olla näille hyvinkin tyly ilman mitään erityistä syytä. Nuorukaisen ystävät ovat usein selittelemässä toverinsa tekoja tai sanoja parhain päin muille ja onkin pääosin heidän ansiotaan, ettei Alim ole syvemmissä ongelmissa. Alimin on vaikea osoittaa kiitollisuuttaan ja tunteitaan ystävilleenkään, joten hän tekee näille usein erilaisia palveluksia ja auttaa pyytämättäkin.
Alimia, kuten muitakin sektorittomia nuoria, odottavat aivan lähipäivinä sektoritestit. Muiden hätäillessä testien vuoksi, Alim on käyttäytynyt välinpitämättömästi. Häntä ei tunnu pienimmässäkään määrin kiinnostavan tai huolettavan, mitä testit hänen osakseen langettavat. Pessimistisimmät epäilevät, että Alimista tulee testien myötä edei. Toiset ovat pohtineet, onko se ollut nuorukaisen tavoite alkujaankin, onhan ulkopuolisten joukossa hänen ainut perheensä Aissa.
Pelaaja: Teemu K.
Solan
Nainen, 20 vuotta. Sektoriton.
"Minä ymmärrän kyllä, miten Arissa on perustettu ja mitä Rakentajat tekivät. Minä kysyinkin miksi."
Solan on rauhallinen ja perinpohjainen luonne. Opinnoissaan hän on ollut tarkkaavainen, huolellinen ja eri aloista kiinnostunut. Solanissa onkin pohdiskelijan vikaa ja hän nauttiikin voidessaan uppoutua johonkin ongelmaan tai filosofiseen kysymykseen. Nuori nainen onkin tullut tutuksi monilla viime kuukausien sektorivierailuilla sinä pelkäämättömänä ja kiinnostuneena nuorena, joka ei epäröi kysyä kiperiäkään kysymyksiä sektoreista ja niiden toiminnasta.
Solan on kiistämättä lahjakas ja taitava. Hänellä on loogista älykkyyttä, joka antaa hänelle mahdollisuuden punnita erilaisia näkemyksiä ja tehdä johtopäätöksiä. Erityisesti erilaiset suuret kokonaisuudet ja asioiden yhdisteleminen uusilla tavoilla ovat hänen vahvuuksiaan. Näitä puoliaan Solan onkin väläytellyt koulutunneillaan saaden useat opettajansa vakuuttumaan kyvyistään. Täysin opintoihinsa uponnut Solan ei kuitenkaan ole, vaan hänellä on myös ystäviä. Etenkin muut sektorittomat nuoret, joiden kanssa Solan on käynyt koulua, ovat muodostuneet hänelle läheisiksi. Sen lisäksi hän on viettänyt aikaansa etenkin vartijoiden Elamin kanssa. Kaksikko tutustui Solanin tehdessä koulutyötään vartijoista ja pian nuoret nähtiinkin usein keskusteluun syventyneinä. Satunnainen tuttavuus tuntui syvenevän sangen pian ystävyydeksi ja kaksikko viihtyykin yhdessä mainiosti.
Solanissa on lahjakkuutensa vastapainona sellaista arkista tavanomaisuutta, että se vetoaa useimpiin ihmisiin. Nainen ei koskaan halveksu muita, jotka ovat häntä hitaampia tai yksinkertaisempia. Solan myös hymyilee herkästi ja on kohtelias ja ystävällinen. Eloisaa virvatulta hänestä ei koskaan saa, mutta hän tulee juhliin muiden mukana ja osallistuu erilaisiin tapahtumiin ystäviensä kanssa. Solan onkin vakaa ja luotettava ystävä, joka pitelee ystäväjoukkiotaan kasassa tasapainottaen muiden särmiä ja sovitellen kiistoja. Hänen voikin aina luottaa olevan auttamassa tai tekemässä oman osansa.
Solanilla on isosisar Nona, jonka kanssa hän tuntuu olevan läheisissä väleissä. Puheissaan nopea ja naurussaan kerkäs Nona on kaksikosta eloisampi ja vahvatahtoisempi ja Solan tuntuukin jäävän aina hieman sisarensa varjoon. Solan ei tunnu kuitenkaan kantavan tästä kaunaa sisarelleen -tosiasiassa hän ei tunnu edes huomaavan tätä. Sisarten välit ovatkin läheiset ja he viettävät paljon aikaa yhdessä.
Solania, kuten muutamaa muutakin sektoritonta nuorta, odottavat pian sektoritestit. Nainen onkin jännittänyt jo tovin sitä, minne testit hänet osoittavat. Solan on pari kertaa ujosti todennut, että häntä itseään kiinnostaisivat eniten lääkintä sekä Calliacan palvelijoiden huoneet.
Huhujen mukaan Solania kohtasi järkytys viikko sitten, kun viimeisin Arissaa kohahduttaneista murhista tapahtui. Tyttö oli löytänyt pahoin silvotun ruumiin jostakin kaupungin alla kulkevista tunneleista. Toiset sanovat, ettei tämä pidä paikkaansa, toiset taas pudistelevat surullisesti päätään Solanin järkytystä ajatellessaan. Muutamat ovat myös ihmetelleet, mitä tyttö itse tunneleissa teki.
Pelaaja: Marika N.
Varko (hasardihahmo)
Mies, 23 vuotta. Sektoriton.
Sektorittomiin kuuluva Varko on valmistavan opettajansa Riennen ikuinen murheenkryyni ja perheensä häpeätahra: nuorukainen oli reputtanut sektoritestinsä jo kahdesti, eikä tänäkään vuonna hyvältä esitestien perusteella näytä. Kyse ei ole siitä, että Varko olisi tyhmä tai toimintakyvytön: nuori mies on osoittanut lahjakkuutensa oppilasharjoittelujen aikana erityisesti huolto- ja ylläpitosektorilla, mutta teoriatietoa vaativat sektoritestin kysymykset palaavat vuosi toisensa jälkeen hylättyinä takaisin sektorivalvojan toimistosta. Varko hallitsee kirjatiedon periaatteessa kohtuullisesti, mutta testeihin käytettävä aika ei tunnu riittävän hänelle, eikä hän omien sanojensa mukaan oikein saa asioita päästään ulos paperille. Pojan vanhemmat ovat yrittäneet kiertää teoriakysymysten suorittamista jo tovin hallintoon vetoamalla, mutta sektorivalvoja Amritin suunnalta vastaan on tullut vain jäätäviä kieltoja - jokaisen Arissan kansalaisen tulee kyetä hallitsemaan tietyt perusasiat. Varkon oma kohtalaisen huoleton asenne ei varsinaisesti asiaa auta: hymyileväisessä, avoimessa ja sosiaalisessa pojassa on toki paljon hyvää, mutta paikoin juhliminen, tytöt ja vapaapallon pelaaminen tuntuvat kiinnostavan nuorukaista enemmän kuin koulutus. Jotkut ovat kysyneet, pitäisikö Varko siirtää suoraan edeiksi, eihän poika ikuisuuksiin asti voi koulunpenkkiä kuluttaa. Saa nähdä, jäävätkö sektoritestit pojan viimeiseksi mahdollisuudeksi pelastaa nahkansa.
Pelaaja:
Edeit
KeeranMies, 41 vuotta. Vanhin edei.
"Me kannamme taakkaa, jota muut eivät ymmärrä. Miten he voisivat ymmärtää? Me olemme edeitä. Me olemme kirottuja, emmekä me ole kuten muut. Tämän verran on helppo sanoa, tämän muutkin ymmärtävät. Mutta se ulottuu jonnekin pidemmälle, koskettaa meitä syvemmältä. Me emme koskaan valinneet tätä. Se langetettiin osaksemme. Me olemme viattomia, joista tehtiin syntisiä."
Edein elämä ei ole koskaan helppo ja usein se on myös lyhyt. Keeran on uhmannut kaikkia odotuksia ja käy edelleen Arissan ulkopuolella, vaikka onkin yli neljänkymmenen. Hän ei valita, mutta kuka tahansa miehen nähnyt tietää, että edein tauti on viemässä hiljalleen hänetkin. Miehen riutuneen kalpea olemus, verestävät silmät ja yllättävät nenäverenvuodot ovat saaneet toiset ulkopuoliset kääntämään päänsä pois raivonsekainen suru katseessaan. Muut ovat katsoneet Keerania tuntien lähinnä huojennusta ja halveksuntaa. Vihdoinkin tuo jopa aikaa itseään uhmannut edei joutuu nöyrtymään ja myöntämään, ettei hän kaikesta uhostaan ja ylpeydestään huolimatta ole Rakentajien vallan ulkopuolella.
Omiensa joukossa Keeran on ystävällinen ja isällinen, joskin tarvittaessa tiukka mies. Hän pitää joukkionsa kurissa ja huolehtii siitä, että nämä kuuntelevat häntä ja noudattavat hänen ohjeitaan tarvittaessa pilkuntarkasti. Arissan ulkopuolella toimittaessa kuri ja järjestys ovatkin hengissäselviytymisen kannalta välttämättömyys. Vaikka Keeran tarvittaessa osaakin olla tiukka ja välillä jääräpäinenkin, hän kyllä yleensä kuuntelee muiden näkemyksiä ja mielipiteitä. Joskus mieheltä menee pitkäänkin myöntyä muiden kantoihin, mutta miehessä on tinkimättömyyttä ja rehellisyyttä, joka pakottaa hänet myöntämään virheensä avoimesti silloin kun hän tajuaa olleensa väärässä.
Keeran on yleensä se, joka puhuu joukkioonsa kuulumattomien ihmisten kanssa. Miehen sanat ovat usein hiljaiset, mutta vakaat. Hänen katseessaan on sellaista voimaa ja tulta, joka pakottaa mahtavimmatkin väistämään ensin. Keeran tietää kuitenkin paikkansa, eikä edes pyri kapinoimaan sitä vastaan avoimesti. Kuitenkin miehen ikä yhdistettynä hänen selkeästi tuntemaansa ammattiylpeyteen tuntuu olevan punainen vaate toisille. Miten edei edes ajatuksissaan julkeaa uhmata Rakentajien hänelle osoittamaa asemaa?
Keeran toimii ryhmänsä hiljaisena johtajana sekä tukipylväänä. Hän tuntuu tietävän enemmän kuin muut ja hänen sanoissaan kaikuu tyyneys. Hän rohkaisee tovereitaan silloin kun nämä horjuvat ja on vahva näidenkin edestä. Ehkäpä Keeran on kuitenkin hyväksynyt itsensä ja Rakentajien tahdon paremmin kuin muut todella ymmärtävät.
Pelaaja: Vesa N.
Aissa
Nainen, 29 vuotta. Edei.
"Kävin joku päivä kuuntelemassa kronikoitsijoita ja näiden puheita suursalin lähellä. Koko homma tuntui kaistapäiseltä tappelulta, jonka keskiössä oli pieni muovinpala, jonka Keeran ja pojat toivat ulkoa viikko sitten. Inna oli varma, että se oli Rakentajien pyhä reliikki, kun taas Tarin epäili sen olleen jokin arkisempi esine. Kyllästyin puolivälissä ja päätin lähteä. Suursalilla törmäsin treva Braniin, joka julisti tuskaansa rikkojien tekojen johdosta. Miesparan ohimosuonet pullottivat niin, että luulin hänen saavan aivoverenvuodon hetkenä minä hyvänsä. Lähtiessäni miltei törmäsin ylläpidon huoltoryhmään, jotka koettivat hysteerisen huolen vallassa saada Ossen johdolla jotkut putket teipattua ennen kuin koko suursali olisi ollut kirjaimellisesti lehtereitään myöten kusessa.
Ja minä kun luulin, että minulla on vaikeaa."
Aissalla olisi kaikki syyt kantaa katkeruutta sydämessään. Hän oli arvostetun perheen esikoinen, jolle uumoiltiin loistavaa tulevaisuutta. Isänsä hän menetti nuorella iällä ja äitinsä hyvin pian sektoritestien tulosten jälkeen. Toiset sanovat, ettei Aissan äiti kestänyt häpeää siitä, että hänen tyttärensä oli edei. Niin tai näin, Aissa aloitti työnsä ulkopuolisten riveissä. Nainen tuntui sopeutuvan joukkioon hyvin ja kantavan uuden asemansa rasitukset kunnialla. Elämä tuntuikin vihdoinkin rauhoittuvan ja tarjoavan Aissalle mahdollisuuden jonkinlaiseen onneen. Noin puoli vuotta sitten Aissa joutui kuitenkin ulkona käydessään jonkinlaiseen onnettomuuteen. Kukaan ei tiedä tarkemmin mitä oikein tapahtui, eivätkä edeit puhu asioistaan muiden kanssa. Aissa menetti kuitenkin toisen kätensä onnettomuudessa. Vasta muutama viikko sitten lääkinnän Anan onnistui kehittää kunnolla toimiva proteesi korvaavaan Aissan puuttuvaa kättä.
Aissa on kuitenkin lannistumaton sielu. Naisen kasvoilla on usein ilkikurinen väike ja hänen huulensa kaartuvat helposti nauruun. Nainen on myös kärsivällinen, eikä tunnu edes huomaavan muiden huutamia pilkkasanoja tai tylyyttä, johon hän edeinä törmää päivittäin. Sen sijaan hänestä kumpuaa lannistumatonta tahdonvoimaa ja kykyä kääntää päivän rasitukset ja elämän antamat kolhut mustan huumorin sävyttämäksi voimavaraksi. Mikään asia ei ole niin pyhä, etteikö sille voisi nauraa, ja Aissa rakastaa nauramista. Arki onkin naiselle koomisten tapahtumien sarjaa toisensa perään.
Aissan kyky kääntää synkätkin asiat voimaksi on auttanut muitakin edeitä jaksamaan. Hänen kanssaan on helppo ja kevyt jutella, eikä nainen koskaan tee muiden taakoista raskaampia kantaa. Hän saattaa ottaa muiden puolesta työvuoroja hoitaakseen ja on aina valmiina auttamaan, mikäli apua tarvitaan. Aissa ei suhtaudu näin vain omiin tovereihinsa, vaan on vilpittömän kohtelias ja ystävällinen myös muille. Edein hyväntahtoisuuteen ovat vain harvat vastanneet samalla mitalla.
Yksi näistä harvoista on ollut Calliacan papitar Eesha, jonka juttusilla Aissa käy säännöllisesti. Naiset tulevat ilmeisesti toimeen vallan mainiosti, sillä Aissa on tuttu näky temppelillä. Eesha puolestaan ei voisi piitata vähempää siitä, miten toiset Arissassa suhtautuvat ulkopuolisiin. Nainen suhtautuu samalla tasa-arvoisella tavalla kaikkiin ympärillään. Aissa tuntuu arvostavan tätä piirrettä toverissaan ja käykin tämän luona usein.
Aissan kepeä suhtautuminen kaikkeen on myös toisinaan rasite. Naisen todellisia tunteita ja ajatuksia on vaikea päästä lähelle ja tämä peittääkin usein tunteensa vitsailullaan. Vaikka Aissalla onkin tovereita ja tuttavia Arissan kadut pullollaan, on vaikea sanoa, onko naisella todella läheistä ystävää, jolle tämä voisi uskoutua. Tuntuukin siltä, että Aissa upottautuu muiden huoliin ja ongelmiin voidakseen vältellä omiensa lähempää tarkastelua.
Aissalla on hyvät välit nuorempaan veljeensä Alimiin, joka käy säännöllisesti ja hieman uhmakkaastikin tapaamassa sisartaan ulkopuolisten luona.
Pelaaja: Riikka K.
Kiran
Mies, 26 vuotta. Edei.
"Sanoinko, että vaihdan sen kahteen takkiin? Tarkoitin tietenkin, että olisin vaihtanut sen eilen kahteen takkiin. Tänään minä haluan ne takit, yhden leningin, kaksi isoa limppua, omenan ja suklaapatukan. Ja neuloja, Moana tarvitsee neuloja. Älä unohda neuloja."
Edeinä oleminen on käytännössä epäsovinnaisinta, mitä ihminen voi Arissassa tehdä. Kiranin on onnistunut kuitenkin löytää tältä alueelta uusia ulottuvuuksia ja viedä epäsovinnaisuutensa jollekin kokonaan uudelle tasolle. Mies on outolintu jopa omiensa joukossa.
Kiran on täynnä erilaisia maneereita ja levotonta liikettä. Hänellä on tapana laskea sormiaan ja keinutella itseään puolelta toiselle. Hän myös polttaa aina silloin tällöin itse käärimiään savukkeita ja hellittelee taskussaan ulkoa löytämäänsä laitetta, jolla hän saa yhdellä naksautuksella luotua liekin tyhjästä. Kiran kantaa muitakin ulkoa löytämiään pikkuesineitä ja erikoisuuksia yllään kuin aarrekokoelmaa. Mies vaikuttaakin välillä kahdelle jalalle nostetulta varastomyymälältä roikottaessaan yllään enemmän tavaraa kuin hädin tuskin jaksaa kantaa.
Edeiksi Kiran onkin miltei keikarimainen, pukeutuen mielellään poikkeavasti ja koristeellisen räikeästi. Usein mies ei tunnu osaavan päättää, mitä tyyliä edustaa tai minkä vaatteen valita. Tavoilleen uskollisesti mies tapaakin silloin välttää päätöstä ja kiskoo päälleen kaikki haluamansa vaatteet päällekkäisiksi kerroksiksi. Edein tauti on saanut Kiranistakin hieman otetta, hidastaen huomattavasti kaikkien miehen saamien haavojen paranemista. Niidenkin sitomisesta Kiran on tehnyt taidetta, valiten haavasiteitä paikallaan pitämään loimuavan värisiä ja koristeellisia nauhoja, jollaisia ei ole hienommillakaan naisilla Arissan muurien sisäpuolella. Miehen erikoisuus ja tapa tuoda itseään tykö onkin ollut liika useille Arissan asukkaille ja edeitä katsotaan karsastaen ja inhoten.
Kiranilla tuntuu olevan aivan liian kiire ehtiäkseen pohtia, mitä Arissan asukkaat ovat hänestä mieltä. Mies kerää tavaraa ulkopuolelta kiivaasti ja vaihtaa niitä Arissan asukkaiden kanssa tarvitsemiinsa asioihin. Mies onkin piinkova kauppias ja suorastaan nerokas käydessään tiukkoja neuvotteluita. Miehellä onkin keinonsa saada useimmiten haluamansa. Onkin pohdittu, että mikäli mies olisi päätynyt jollekin toiselle sektorille, hän olisi saattanut olla sangen menestyvä poliitikko.
Kun Kiranin muihin piirteisiin yhdistää omalaatuisen huumorintajun ja lievän taipumuksen ajautua kahnauksiin vartijoiden kanssa, ymmärtää varmasti, miksi edeitkin pitävät Kirania hieman erikoisena tapauksena. Edeit pitävät kuitenkin tiukasti yhtä ja erikoislaatuinen Kirania pidetään aivan yhtä tärkeänä kuin muitakin resuisen joukkion jäseniä. Kiranilla on myös poikkeuksellisen paljon tuttavia ja etenkin kauppakumppaneita muiden joukossa. Hänen luonaan käyvätkin useat vaihtamassa tavaroita: niin kronikoitsijat, Calliacan papit kuin huoltopuolen väkikin. Tuntuupa osa viivähtävän miehen juttusilla pidempään kuin olisi tarvekaan.
Pelaaja: M. P.
Moana
Nainen, 32 vuotta. Edei.
"Miksi minun pitäisi kantaa taakkaa siitä, miten muut näkevät minut tai meidät? Siitä, miten minun tulisi olla ja käyttäytyä ja elää, jotta kelpaisin muille, vaikka todellisuudessa en koskaan ole heille kyllin hyvä. Minulla on kylliksi taakkaa tässä yhdessä elämässä, yhdessä ulkopuolisen elämässä. En minä enää muita taakkoja huoli, eikä pitäisi sinunkaan. Me olemme niin vapaita kuin ihminen Arissassa voi olla, vapaita odotuksista ja säännöistä. Me olemme ulkopuolisia ja kyllä, kirottuja. Mutta me olemme myös vapaita."
Moana on Keeranin jälkeen vanhin edei. Nainen ei tule todennäköisesti kestämään yhtä pitkään kuin Keeran, ovathan muut pistäneet jo nyt merkille siteet, joilla nainen peittää edein taudin aiheuttamia haavaumia kehossaan. Moana ei itse puhu sairautensa etenemisestä, vaan kantaa kärsimyksensä vaitonaisena. Edeiden keskuudessa ei ole tapana puhua taudista, vaikka se osana kaikkien arkea kummitteleekin.
Moanassa on samaa hiljaista ylpeyttä kuin Keeranissakin. Nainen tuntuukin pitävän miestä esikuvanaan ja eräänlaisena isähahmonaan. Moana pysytteleekin usein tiiviisti Keeranin rinnalla ja toimii tämän avustajana silloin kun mies ei itse ennätä tehdä kaikkea. Hän myös on imenyt tietoa edeistä ennen heidän aikaansa Keeranilta, toivoen voivansa koota ulkopuolisten historian ylös edes suullisena tietona. Kronikoitsijoiden Inna on suhtautunut erityisellä huvituksella naisen ponnisteluihin. "Ei ole olemassa sellaista historiaa petoksen ja valheiden lisäksi, joka edeistä kannattaisi ylös kirjoitta", naisen tiedetään sanoneen. Moana kumarsi tuolloin kohteliaasti, poistui paikalta ja jatkoi työtään samalla keskittyneisyydellä kuin ennenkin.
Muut ulkopuoliset ovat oppineet tuntemaan Moanan ystävällisenä ja iloluontoisenakin naisena, jolta liikenee yleensä kannustavia sanoja tai ystävällinen tervehdys kaikille. Nainen onkin aina mukana keskusteluissa, niin väittelemässä kuin myötäelämässäkin. Hänen äänensä nousee aina ylimpien joukkoon, innokkaana ja eläväisenä, käyden läpi koko ihmisen tunteiden kirjon. Se kuvastaakin Moanaa hyvin, hänen herkästi hymyyn kaartuvia huuliaan ja haikean etäistä katsetta, jonka hän niin usein luo Arissan suurille porteille.
Moanassa on myös pohdiskeleva puoli. Hänen tiedetään olevan kiinnostunut Rakentajien kirjoituksista ja tutkivan kronikoitsijoiden tekemiä tulkintoja otsa rypyssä. Keeran kiusoittelee naista välillä kutsuen tätä edeiden kronikoitsijaksi, saaden Moanan rypistämään kulmiaan ärtyneenä. Nimityksessä, vaikka se julkea onkin asettaessaan arvostetut kronikoitsijat ja edeit samalle viivalle, on puolet tottakin. Moana on tehnyt omia käännöksiään Rakentajien teksteistä ja kuluttaa paljon aikaa tuhertamalla muistiinpanoja arvoesineenään pitämänsä resuiseen muistikirjaan.
Moanalle on vaikeaa pysyä yhdessä paikassa ja olla tekemättä mitään. Milloin nainen ei ole uppoutuneena nenänpäätään myöten kirjoituksiin, hän on joko valmistautumassa työvuoroon tai juttelemassa muiden edeiden tai varastohuollon notkujien kanssa. Jälkimmäisenä mainitut ovat se joukkio, jotka yleensä huolehtivat tavaroiden vaihdosta ja kanssakäynnistä ulkopuolisten kanssa. He eivät ole yhtä halveksittuja ja samalla tavoin kirottuja kuin edeit, mutta heihin suhtaudutaan pienellä varauksella, viettäväthän he niin paljon aikaa ulkopuolisten kanssa.
Viileänä nainen esiintyy yleensä vain veljensä Branin seurassa. Kaksikko ei tapaa juurikaan toisiaan ja heidän harvoin kohdatessaan tapaamisia leimaa viileä etäisyys. Bran tuntuu halveksuvan koko sydämestään sisartaan, kun taas Moana ei anna periksi tuumaakaan, vaikka esiintyykin aina hillityn kohteliaana trevaveljensä edessä. Kaksikko nähdäänkin keskustelemassa jäykästi vain harvoin. Silti jotkut ovat koettaneet välillä käyttää Moanaa lyömäaseena Brania vastaan. Moana itse ei ole kommentoinut Arissan politiikkaa sanallakaan, kuten edeille sopivaa onkin.
Pelaaja: Jaana T.
Enika (hasardihahmo)
Nainen, 30 vuotta. Kuolemankantaja.
Lämminsydäminen, välittävä ja viehättävä Enika on Calliacan papitar, joka tunnetaan ilkikurisesta hymystään ja kyvystään löytää yhteinen sävel silloinkin, kun vastapuoli paiskaa pöydälle vain riitasointuja. Hänen usein lempeän kiusoittelevaa sävyä heijastelevat neuvonsa ja muita kunnioittava asenteensa yhdistettynä pieneen ripaukseen ulkonäköön liittyvää turhamaisuutta ovat tehneet Enikasta suositun ja ihaillun naisen niin työtovereiden kuin arissalaismiestenkin silmissä. Hän on ollut läsnä Calliacan huoneissa jo yhdeksän vuotta ja on tuntunut nauttivan jokaisesta hetkestä: käytännönläheisyyden ja herkän filosofisen mietiskelyn vastapainoisuus puhuttelee selkeästi Enikaa. Naisen elämä on muuttumassa ratkaisevalla tavalla tulevien päivien aikana. Joka viides vuosi sektoritesteillä Calliacan palvelukseen osoitetuista nuorista yksi poimitaan erilleen ja koulutetaan muista palvelijoista poikkeavalla tavalla. Häntä valmistellaan alusta alkaen huolellisesti ja hellävaroen siihen mahdollisuuteen, että hänestä tulee jokin päivä edei: kammottava, pelottava ja väistelty kohtalo, johon taipumiselle ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Edeijoukkion mukana, Arissan ulkopuolella, kulkee nimittäin aina yksi Calliacan pappi tai papitar, jota Kuolemankantajaksi kutsutaan. Hänen tehtävänsä on viedä kuolleiden arissalaisten tuhkat Harmaille saloille ja pitää huolta Arissan kupolikaton ulkopuolisesta Jivasta. Osa koulutuksen saaneista valituista ei koskaan joudu edein saappaisiin edes astumaan, mutta pelko on toki aina ilmassa, onhan edein ja samalla myös Kuolemankantajan elämä lyhyt. Edellisen Kuolemankantajan Roan menehdyttyä viime kuun alussa tuotiin sana seuraavana järjestyksessä vuoroaan odottavalle - Enikalle. Hänen on määrä liittyä vanhimman edein Keeranin ja hänen joukkonsa matkaan ja jättää hyvästit vanhalle kodilleen uuteen velvollisuuteensa osallistuakseen. Enikalla ei ole varinaista perhettä, mutta ero muista palvelijoista on painanut naista raskaasti.
Pelaaja: Saara H.
