Kronikoitsijat (pj Silja)

Vanora
Nainen, 44 vuotta. Tulkitsija.

"Tämän ei ole tarkoitus olla ongelmatonta tai helppoa. Me luomme tulevaisuutta valikoimalla, lisäämällä, tulkitsemalla, ottamalla pois. Me päätämme miltä mennyt näyttää lapsiemme silmissä. Siihen ei tule suhtautua kevyesti."

Monet pitävät Vanoraa Arissan viisaimpana ja merkityksellisimpänä kansalaisena. Vaikka tulkitsijan virkaa ei ole mainittu Rakentajien kirjoituksissa, kuten pormestaria, trevaa ja päävartijaa, on se silti nykyisellään yksi tärkeimmistä kaupungin toimista. Koska Rakentajien ajalla itse eläneitä tai Rakentajat nähneitä kansalaisia ei ole ollut olemassa vuosisatoihin, on myös ymmärrys Rakentajien kulttuurista, kielestä ja tieteestä vaarassa kadota ikiajoiksi. Tämän estämiseksi 150 vuotta sitten Arissan pormestari perusti kronikoitsijoiden alasektorin, jonka jäsenten tärkeimmät tehtävät nykyisin ovat tulkita, opastaa ja muistaa. Työ on haasteellista, sillä alkuperäiset Arissan kansalaiset eivät osanneet Rakentajien kieltä kuin auttavasti ja jäljelle jäänyt materiaali on  suuren tuhon ja luopiokapinan jäljiltä parhaimmillaankin hajanaista. Kronikoitsijat ovat ammattikuntansa historian aikana onnistuneet kuitenkin läpäisemään kielen, kuluneen ajan ja sosiokulttuurisen kuilun muurit paikka paikoin, ja tuloksena on onnistuneesti käännettyjä materiaaleja, jotka ovat kertoneet lisää kaupungin historiasta ja siitä, kuinka Rakentajat elivät Arissassa.
Tulkitsijan tehtävä on pyrkiä ymmärtämään Rakentajia: heidän kieltään, heidän historiaansa, heidän käytäntöjään. Vanora ja hänen alaisuudessaan toimivat kronikoitsijat tekevät kaikkensa, jotta Rakentajien jälkeensä jättämät esineet ja dokumentit tallennettaisiin, tulkittaisiin ja niiden sanoma muistettaisiin nyt ja tulevien sukupolvien aikana. Rakentajat jättivät jälkeensä runsaasti asiakirjoja ja muita dokumentteja, jotka ovat Vanoran ja hänen ryhmänsä pääasiallinen mielenkiinnon kohde. Toisinaan harvemmin he saavat käsiinsä myös joitakin esineitä, joiden käyttötarkoituksesta ja merkityksestä käydään pitkiä, moniäänisiä keskusteluja, kunnes tulokset luovutetaan ensin pormestarille ja raadille, sitten muulle kansalle.
Vanora on tulkitsijoiden johtaja ja hänen äänensä on myös ratkaisevin päätöksiä tehtäessä ja tulkinnoista kiisteltäessä. Hänet tunnetaan huolellisena ja harkitsevaisena naisena, joka on viimeiseen asti diplomaattinen ja hienovarainen luonne. Vaikka kronikoitsijoiden keskustelut saattavat toisinaan olla hyvinkin kiivaita, pitää Vanora aina langat käsissään ja tarvittaessa keventää tunnelmaa jollakin pienellä, humoristisella kommentillaan. Hänellä on kyky saada ihmiset rentoutumaan ja luottamaan - tuntemaan olonsa tärkeiksi ja kuulluiksi. Toisinaan tumma varjo pyyhkäisee Vanoran kasvojen yli ja hän hymyilee väsyneesti, miltei surumielisesti. Tuolloinkaan nainen ei anna huoliensa tulla pintaan, vaan pitää kiinni myönteisestä asenteestaan. Työnsä suhteen Vanora on hyvin huolellinen ja pikkutarkka. Hän pyrkii tutkimaan kaikki olemassa olevat vaihtoehdot mahdollisimman oikeaan ja rehelliseen lopputulokseen päästäkseen, eikä koskaan esitä tulkintojaan ehdottomana totena. Vanora on myös äärimmäisen varovainen edeitilannetta kommentoidessaan: hän ei ole osoittanut varsinaisesti lämpimiä tunteita Keerania ja tämän ryhmää kohtaan, mutta on tulkitsijana riippuvainen edein palveluksista - onhan kaikki Rakentajien perintö vain edein ulottuvilla.
Vanora on vapaa-ajallaan kuin kuka tahansa Arissan tavallisista kansalaisista. Hän käy silloin tällöin istumassa iltaa ystäviensä kanssa annosteluvarastolla, viihtyy kaupungin yleisissä tilaisuuksissa, tekee ahkerasti käsitöitä etenkin neuloen ja muun ajan omistaa perheelleen. Huoltosektorilla työskentelevä Aella on Vanoran pikkusisar. Sisarusten välit ovat tiiviit ja läheiset, ja samalla lämmöllä Vanora on ottanut siipiensä suojaan myös Aellan pojan, Efan.

Pelaaja: Hanna E.

Inna
Nainen, 24 vuotta. Kronikoitsija.

"He tulevat vielä takaisin. Meidän pitää olla valmiit jokaisen päivän jokaisena hetkenä, sillä suuri mullistus tulee. Ja se puhdistaa Arissan, lakaisee kadut Keeranin kaltaisesta saastasta. Se tuo meille valoa, lämpöä ja autuutta. Se tuo Rakentajat takaisin. Minä olen nähnyt sen. Eikö teidänkin tulisi jo avata silmänne?"

Innaa sekä rakastetaan että vihataan Arissassa. Hän on ollut kronikoitsija vasta neljän vuoden ajan, mutta hän on silti yksi ryhmän näkyvimmistä ja kiistellyimmistä jäsenistä. Nainen roikkui käytännössä katsoen koko  lapsuutensa ja nuoruutensa ajan kronikoitsijoiden liepeillä näiden keskusteluja seuraten ja myöhemmin myös itse mielipiteenvaihtoon osallistuen. Hänen innokas ja paneutuva otteensa historian tutkimiseen ja tulkitsemiseen on vaikuttanut monet vuosien varrella, eikä juuri kukaan yllättynyt, kun sektoritestit liittivät nuoren naisen osaksi kronikoitsijoiden joukkoa.
Innan perhe on Rakentajauskovaisia - vaikkeivät he itse moista termiä käyttäisi - jotka odottavat Rakentajien  palaavan takaisin Arissaan lopun aikojen lähestyessä. Inna ei ole yksin ajatustensa kanssa, sillä monet Arissan kansalaiset jakavan tämän käsityksen - toiset voimakkaammin ja julistaen lopun olevan jo lähellä, toiset rauhanomaisemmin ja hartaasti odottaen. Inna edustaa ensimmäistä ryhmää, mutta kuuluu sen maltillisempaan siipeen. Niihin kronikoitsijoihin, jotka suhtautuvat tarinaan Rakentajien paluusta vertauskuvallisena kertomuksena, Inna suostuu luomaan vain halveksuvan katseen. Hänen on muutenkin toisinaan hankala suhtautua siihen, kuinka jotkut kronikoitsijoista maallistavat Rakentajien perintöä ja pitävät näitä jossakin määrin samankaltaisina kuin Arissan nykyisiäkin asuttajia. "Rakentajat olivat ainutlaatuisia", Innalla on tapana sanoa kiivaasti, "ja heidän rinnastamisensa meihin on loukkaus kaikkea sitä kohtaan, jonka jokaisen meistä pitäisi sydämessään tuntea ja tietää oikeaksi."
Inna on ristiriitainen nainen - yhtä aikaa kiivas ja tyyni, ystävällinen ja torjuva, harras ja käytännönläheinen. Ystävilleen ja muille Rakentajauskovaisille Inna on lämmin. Hän on aina läsnä, rohkaisemassa ja lohduttamassa - valmis olemaan paikalla ja tukemaan horjuvaa kanssaeläjää. Hän on jatkuva inspiraation ja innostuksen lähde Rakentajien paluuta odottaville tovereilleen, ja asettaa itsensä empimättä tulilinjalle heidän puolestaan. Kyseenalaistavat tahot saavat kohdata puolestaan älykkään ja terävästi argumentoivan naisen, joka hyökkää päälle empimättä vastapuolen heikkouksia hyödyntäen. Jos puolestaan olet Edei, saat osaksesi Innalta todennäköisesti vain sokeaa vihaa ja halveksuntaa. Edeit ovat Innan näkökulmasta jopa eläinten alapuolella - he ovat Kirotun petoksen jäljeläisiä, jotka toivat tuskan, kivun ja sairauden Arissan kukoistavaan kaupunkiin. Innalta ei riitä sympatiaa tai kiitosta Edeille jaettavaksi, vaikka ryhmä tuokin kronikoitsijoille Rakentajien esineitä ja asiakirjoja ulkoa. Kerrotaanpa naisen jopa sylkäisseen Keeranin päälle muutama vuosi sitten.

Pelaaja: Kirsi O.

Tarin
Mies, 40 vuotta. Kronikoitsija

"Me emme ole vartijoita, jotka löytävät sormenjäljen, tekevät siitä oikeat johtopäätökset ja löytävät syyllisen. Vaikka monet niin haluaisivat uskoa, Rakentajien jälkeensä jättämät asiat eivät puhu meille salaisuuksiaan, emmekä me kuuntele niitä. Päinvastoin - me puhumme niille. Kokeilemme teorioidemme kantavuutta, vertaamme todennäköisyyksiä, arvioimme onko ehdotuksessamme mieltä. Tuo astia ei kuiskaa meille käyttötarkoitustaan eikä tämä asiakirja kerro välttämättä rehellisesti Arissan historiasta, mutta me voimme sortua antamaan niille vääriä nimiä ja tarkoituksia liian nopeasti omien vaikuttimiemme perusteella. Siinä piilee vaara ja siksi kaikki mitä voimme tehdä, on valita vaihtoehdoista se, joka on todennäköisin. Vaikka emme itse siitä pitäisikään."

Tarinin elämäntarinan tuntevat myöntävät auliisti, että mies on saanut osansa kohtalon kolhuista ja toisaalta myös onnen antimista osakseen. Vanhemmat Arissan kansalaiset tietävät kertoa, kuinka Tarin oli jo lapsena kiivas ja kronikoitsija Innan tavoin Rakentajien paluuta odottanut poika. Myöhemmin hän oli tunnettu Arissan sydänaukealla pitämistään hätkähdyttävän tulisieluisista ja kiihkeistä palopuheista, joissa ennakoitiin Rakentajien paluuta ja tulevia kivun, tuskan ja vaivojen hetkiä. Rakentajauskovaiset odottivat nuorelta johtotähdeltään paljon ja osa jopa uskoi Tarinin vievän koko Arissan kohti uutta, parempaa aikakautta, joka päättyisi lopulta siihen, että Rakentajat palaisivat lapsiensa keskuuteen.
Tarin avioitui nuorena jo ennen sektoritestiensä suorittamista erään uskonsisarensa, Liessaksi kutsutun nuoren Calliacan papittaren, kanssa. Tarin ja hänen tuore vaimonsa saivat miltei heti häiden jälkeen tyttären, Aditin. Tarin oli tuolloin vasta kahdeksantoista, mutta hehkui uunituoreen isän ylpeyttä ja mukautui uuteen rooliinsa holhoojana, vanhempana ja suojelijana.
Kaikki muuttui kuitenkin sinä vuonna, kun Tarinin oli tarkoitus suorittaa sektoritestinsä. Liessa löytyi kuolleena Arissan sydänaukiolta vain muutamia päiviä Rakentajien toisen sunnuntain jälkeen. Nainen oli tarinoiden mukaan yltä päältä veressä. Toiset puhuivat kylmäverisestä murhasta, toiset ajattelemattomasti tehdystä surmateosta, jotkut kuiskasivat naisen jopa itse päättäneen elämänsä. Tarin painosti jatkuvasti silloista päävartijaa ja hänen alaisiaan toimimaan nopeammin ja kiivaammin syyllisen löytämiseksi. Rakennus- ja huoltosektorilla työskennellyt Naten-niminen mies tunnusti lopulta teon ja teloitettiin oikeudenkäynnin jälkeen sydänaukiolla kansalaisten edessä. Mitään motiivia teolleen mies ei kyennyt koskaan antamaan, ja tuomiostuin katsoi hänen mielensä vahingoittuneen peruuttamattomasti. Omituisin Liessan kuolemaan liittynyt yksityiskohta oli se, että kun sana nuoren naisen kuolemasta levisi Arissaan, ensimmäisenä sydänaukealle syöksynyt nuori mies ei ollut Tarin, vaan edeijoukkion Keeran. Tämän kerrottiin pidelleen Liessaa sylissään karjuen niin kauan, että vartijat joutuivat lopulta pakottamaan hänet pois sijoiltaan.
Tarinin maailma mullistui ja muuttui Liessan kuoleman myötä. Natenin kuolema ei tuntunut antavan Tarinille rauhaa, vaan tämä jatkoi vartijoiden kielloista huolimatta omia tutkimuksiaan löytääkseen vastauksia mieltänsä piinanneisiin kysymyksiin. Hänestä tuli alkuun sulkeutunut ja juro, eikä mies halunnut lähelleen muita kuin tyttärensä Aditin. Hän sai jopa treva Branin aloitteesta harvinaista lykkäystä sektoritestien suorittamiseen voidakseen keskittyä oman ja tyttärensä elämän tasapainoon saattamiseen. Noina aikoina Tarin hylkäsi Rakentajien paluuta odottavat veljensä ja sisarensa kokonaan. Hän ei ole tapahtuneen jälkeen halunnut puhua päätöksensä syistä, vaikka monet ovat niitä kulmiaan kohotellen arvuutelleetkin ja kiivaimmat jopa syyttäneet häntä petturuudesta. Rakentajat eivät kuitenkaan poistuneet Tarinin elämästä koskaan kokonaan, sillä kun sektoritestien aika koitti, osoittivat ne hänen kuuluvan kiistattomasti osaksi kronikoitsijoiden joukkoa. Tarin otti paikan vastaan ja on ollut tähän päivään mennessä kronikoitsija jo hieman yli 18 vuoden ajan. Samalla hänestä on tullut tulkitsija Vanoralle eräänlainen läheinen apulainen ja neuvonantaja. Tarinin äänenpaino tulkintakysymyksissä ja Rakentajien perintöä tutkittaessa on aina ollut hyvin maanläheinen ja järkevä. Hän tuntuukin hylänneen täysin entisen perintönsä Rakentajauskovaisena miehenä ja pyrkii tuomaan Rakentajista esille sellaisia seikkoja, jotka viittaavat heidän olleen melko paljon tavanomaisempia ja vähemmän hohdokkaita kuin mitä toiset väittävät. Vuodet ovat hioneet Tarinista pois tämän terävimpiä särmiä ja kiivautta, joten hän pyrkii omista mielipiteistään huolimatta antamaan kronikoitsijoiden keskuudessa tilaa kaikenlaisille äänenpainoille - myös niille, joita hän ei itse asettuisi tukemaan. Innan ja Tarinin välit ovat olleet melko hyiset jo pitkän aikaa tästä huolimatta.
Tarin on tätä nykyä tyytyväinen ja onnellinen mies, sillä tytär Adit on kasvanut kauniiksi ja menestyväksi nuoreksi naiseksi ja olipa elämällä vielä jotakin varastossaan myös Tarinille itselleen. Miehen elämän toinen suuri rakkaus, Unien, astui Tarinin maailmaan kolme vuotta sitten, eikä pariskuntaa ole tuon päivän jälkeen voitu erottaa toisistaan. He menivät naimisiin vuoden alussa, ja tuolloin parin onnea juhlineille arissalaisille hymyili elämäänsä kaikin puolin tyytyväinen mies.

Pelaaja: Joakim B.

Eiko
Nainen, 27 vuotta. Kronikoitsija.

"Se voi olla jonkinlainen ase, kuten nuorempi kronikoitsija Kirak ehdotti. Se voi yhtä hyvin myös olla pesuväline, Tarin. Tosin ihmettelen, mitä tämännäköisellä kapistuksella pestäisiin, onhan muoto melko tasainen ollakseen käytännöllinen. Ja kyllä tässä on myös rituaaliesineen piirteitä. Kuten sanoit, Inna, kärki on selkeästi koristeltu. Mutta eikös se voisi olla jokin intiimiesine? Pitihän Rakentajienkin jollain lailla lisääntyä. Ehkä jonkinlainen apuväline...? Inna, älä viitsi, tästä on jo puhuttu. Kyllä he selkeästi elivät ruumiillista elämää. Löysimmehän me jo kerran käymälän jäännöksetkin.. niin, tai palvontapaikan. En kyllä ymmärrä, miksi palvontapaikalla olisi niin paljon ulosteita, jollei niihin liity jotakin vielä avautumatonta funktiota. Ei, Tarin, emme voi suoralta kädeltä kutsua sitä.. paskahuussiksiko sinä sitä sanoit? Hetkinen. Eihän mikään sulje pois funktiota siltä, etteikö lisääntyminen olisi ollut heille jonkinlainen uskonnollinen rituaali? Silloin tämä esine täyttäisi molemmat tarkoitukset. Näittehän te sen Paimenen pienoispatsaan toissa vuonna. Se oli aika vihjaileva minun mielestäni, jollei Rakentajien ruumiinrakenne sitten tosiasiassa ole ollut niin poikkeava. Tarvitsisimme lisää referenssejä siltä suunnalta. Mielenkiintoisia huomioita meillä tässä. Mitä sanoo Vanora?"

Maailma on erilainen Eikon silmin, on kronikoitsijoilla toisinaan tapana todeta vinosti hymyillen ja toveriinsa tietäväisesti vilkaisten. Tuolloin Eiko - jollei ole uppoutunut keskustelun syövereihin tai harhaile jossain ajatuksiensa äärirajoilla - saattaa hymyillä varovaisesti ja kohauttaa olkiaan.
Eiko, joka on yksi kronikoitsijoista, on häkellyttävän kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Hän on viettänyt päivätolkulla omaa aikaansa niin lääkinnässä, hallinnon tiloissa, huollossa kuin varastoillakin vain katselemassa ja hämmentämässä työntekijöitä kysymyksillään. Jopa edeijoukkio on saanut osansa naisen kaikennielevästä uteliaisuudesta ympäröivää maailmaa kohtaan.
Jotakin jännittävää kohdatessaan Eiko oikein syttyy eloon: Nainen naksauttelee niveliään, ravaa ympyrää, napsuttelee sormiaan, taputtaa pöydän pintaa, tökkii sormellaan ilmaa tai esineitä ympärillään, haroo jo valmiiksi sotkuista tukkaansa intoa hehkuen ja tapailee jalallaan jonkin sävelmän tahtia. Ennen kaikkea hän kohdistaa intensiivisen ja intoa hehkuvan katseensa senhetkiseen mielenkiinnon kohteeseensa ja omistautuu asialleen täydellisesti unohtaen kaiken muun. Nainen on yhtä kiinnostunut porkkanoiden kasvattamisesta, lapsenhoidosta, turhanpäivisistä kaupungilla kiertävistä juoruista, matemaattisista knoppitehtävistä, nuorison uusista muotivirtauksista, musiikista, ihmissuhteista, kemiallisista kaavoista, runoudesta, Rakentajauskovaisten laulutilaisuuksista, luunmurtumien hoitamisesta ja virranjakelun kytkentäkaavioista. Jotkut pahaa-aavistamattomat naisen kanssa juttusille eksyneet ovatkin saaneet Eikosta itselleen lannistumattoman ja pökerryttävän innostuneen keskustelukumppanin, joka on läsnä niin kauan, että saa kyltymättömältä tuntuvan tiedonjanonsa sammutettua. Sen jälkeen nainen kiittää sydämellisesti hymyillen ja katoaa keskustelun aikana tekemiään pieniä muistilappuja sormeillen matkoihinsa. Muistilaput ovatkin eräänlainen Eikon tavaramerkki kronikoitsijoiden parissa: Eikon sotkuisella käsialalla tuherrettuja ja merkitykseltään välillä täysin käsittämättömiä paperinpaloja putkahtaa esille mitä merkillisimmistä paikoista. Jopa Eiko itsekin yllättyy välillä iloisesti löytäessään jo kauan kadonneiksi luulemiaan ideoitaan milloin mistäkin epätodennäköisestä kolosta. Eiko tuntuu nuoren elämänsä aikana ehtineen kokemaan ja näkemään kaiken, muttei silti tunnu koskaan saavan tarpeekseen. Naista on joskus verrattu naurun säestämänä kyselyiässä olevaan pikkulapseen. ”Olkoonkin, että hänelle ei riitä vastaukseksi ’Koska minä sanon niin’ kuten kuuluisi”, Tarin on todennut ironisesti virnistäen.
Eiko on myös tyrmistyttävän häpeilemätön ja suorasukainen nainen. Mikään ei ole liian kiusallista tai omituista  ehdotettavaksi ja puntaroitavaksi. Silloin, kun nuorempien kronikoitsijoiden korvat punoittavat häpeästä – ja Innan naama kiukusta – Eiko jatkaa kiinnostuneeseen sävyyn omintakeista teoriaansa välittämättä muiden reaktioista. Hän kyllä huomaa ne, saattaa kommentoidakin niitä uteliaaseen sävyyn, muttei pidä pahastumista,  kiusaantumista ja häpeää kuin kiinnostavina ihmiskäytöksen reaktioina.
Eiko on sosiaalisissa suhteissaan yhtä intensiivinen kuin kaikissa muissakin toimissaan. Nainen on innokas keskustelija ja hyvä kuuntelija, mutta toiset pitävät hänen voimakasta luontoaan ja vahvaa läsnäoloaan miltei piinaavan häiritsevinä ja väistävät naista tämän kohdatessaan.  Eiko viihtyy hyvin kronikoitsijoiden seurassa, mutta hänen luontainen uteliaisuutensa ja voimakas sosiaalisuutensa on johtanut siihen, että hän on kotonaan miltei missä tahansa. Ruokavaraston Nona on Eikolle hyvä ystävä ja tämän kautta nainen viettää usein vapaa-aikaansa ruokavaraston väen seurassa. Myös pormestari Kadenin avustaja Dana nähdään usein istumassa Eikon kanssa.

Pelaaja: Johanna V.